|
|
||
 |
||
|
|
|
Kysy asiantuntijaltaVoit kysyä alkoholismiin, sen hoitoon ja lääketieteellisiin asioihin liittyviä kysymyksiä.Lähetä kysymyksesi sähköpostitse osoitteeseen avominne@avominne.fi niin me julkaisemme sen vastauksineen mahdollisimman pian. Julkaistuissa kysymyksissä ei käytetä nimitietoja, ellei kysyjä sitä nimenomaan halua. Kysymyksiin vastaavat mm. LL Jari Myllyniemi ja toiminnanjohtaja Mika Arramies Avominne Oy. Hei, Olen 42- vuotias nainen. Minulla oli alkoholisti miesystävä ja neljä vuotta häntä katseltuani sain tarpeekseni ja
sain suhteemme viimein poikki.Nyt olen kohdannut uuden rakkauden ja kas kummaa hänkin osoittautui alkoholistiksi. Ongelma on siinä, että olen pikkutyttönä ollut aivan lääpälläni tähän mieheen ja nyt kolmenkymmenen vuoden jälkeen tapasin hänet yhtäkkiä uudestaan ja rakkautemme roihahti ilmi liekkeihin. Onnekseni hän on norjalainen ja asuu siellä ja minä asun reilun
tuhannen kilometrin päässä hänestä. Joten kesän
jälkeen tulin kotiini miettimään kannattaako suhde kyseiseen mieheen. Tunteeni vuorottelevat väliin tosirakastuneen ja väliin "ei missään tapauksessa" välillä. Tiedän hänen olevan alkoholisminsa alla se sama ihana poika mikä silloin oli ennen ainoatakaan tippaa. Miten lähtisin tukemaan häntä raitistumiseen parhaiten? Jotenkin
koen, että hän tahtoo sitä mutta ei tahdo löytää
elämästään syytä miksi raitistua. Ei ymmärrä vielä sitä, että itsensä takia. Hänellä on paljon traumaattisia tapahtumia takana, joita hän ei ole käsitellyt. Kuten esimerkiksi parhaan lapsuuden ystävänsä kuoleminen yliannostukseen ja hän vielä löysi tämän ihmisen. Hän on myös käyttänyt huumeita mutta ne hän on jättänyt jo kymmenen vuotta sitten. Hän ei käytä mitään lääkkeitä. Vain kalja on hänen himonsa ja sitä menee. Minä ymmärrän etten voi häntä muuttaa mutta kai voin jotain
tehdä auttaakseni häntä? Ymmärrän myös sen, että alkoholismi on sairaus ja sen syntyyn hän ei ole voinut vaikuttaa. Onko ainoa keino vain rukoilla? Nm. Kysymysmerkki Hei! Alkoholismi on todellakin sairaus. Lyhyesti kerrottuna se on riippuvuutta kemiallista riippuvuutta aiheuttaviin aineisiin. Vaikka mies on jättänyt huumeet, ei hänen biologinen sairautensa ole hävinnyt mihinkään. Olut on myös huumausaine ja aiheuttaa saman tyyppiset oireet elämässä kuin vaikkapa heroiini. Molemmat aineet riippuvaisella johtavat todennäköisesti ennenaikaiseen kuolemaan. Norjassa on hyviä 12-askeleen hoitoja. Laita miehelle ehdoksi raittius ja hoitoon hakeutuminen ehdottomasti ennen suhteen suhteen aloitusta. Muussa tapauksessa on varmaa, että koet jälleen päihderiippuvuushelvetin. Alkoholismin hoidolla ja menneen elämän traumoilla ei sinänsä tarvitse olla yhteyttä, mutta varmaa on ainakin se, että hoitamaton päihderiippuvuus aiheuttaa tulevaisuudessa traumoja. Traumat ovat usein alkoholistille hyvä syy juoda ja toisille taas "ymmärtää" tämä tuhoisa juominen. Tällainen "ymmärtäminen" vain edesauttaa riippuvuussairauden etenemisen. Tule kuuntelemaan alkoholismi/ läheisluentojamme. Siellä sinulle selviää mistä on kysymys. Aikataulut ja paikat löydät kotisivuiltamme www.avominne.fi. Ystävällisin terveisin, Mika Arramies Hei, Olen 28 vuotias nainen ja juonut vähintään kerran viikossa melkein aina sammumiseen asti yli kymmenen vuotta. Isäni on on juonut jo vuosia tissutellen joka ilta ja äitini joi myös ennen usein humalahakuisesti. Äitini on pystynyt lopettamaan. Olen todella huolissani itsestäni sillä minulla on 8 kk lapsi ja olen taas ratkennut juomaan melkeinpä kerran viikossa. Raskausajan olin luonnollisesti selvin päin. Nykyään juomiseni on pahentunut sillä juon monesti vielä aamullakin niin kauan kuin juotavaa riittää. Lapsi on kyllä hoidossa aina. Minulla on jo masennusta ja paniikkihäiriötä ollut vuosia. Haluan eroon alkoholista mutta se päätös tuntuu pitävän aina vaan hetken kunnes taas haluan juoda, lupaan sitten juoda niin kuin normaali ihminen enkä aamuun asti mutta on näköjään mahdotonta. Juomistilassa minusta tulee ylimielinen ja kuvittelen että pystyn mihin vaan ja todellisuudentaju todella heikkenee. Olen varmaan noin 3-4 promillen humalassa aina. Juomisesta seuraavana päivänä itken ja vapisen ja sydän hakkaa ja pelkään todella kuolevani. Minulle on määrätty rauhoittavia joita olen ottanut avuksi mutta ei tuo helpotusta enää. Juomisen jälkeiset tilat ovat todella pahentuneet ja pelkään kuolevani vielä tähän. Menee aina viikko että saan itseni suhtkoht normaaliin kuntoon. Ja sit kun huono ja ahdistunut olo poistuu niin taas haluan juoda. Myös juodessani sykkeeni nousee 130 hujakoille ihan vaan levossa. Haluan tosissaan päästä tästä kokonaan eroon mutta en ole onnistunut. Olen muuten aina neljän seinän sisällä ja elämän sisältö on tyhjää ja kun juon niin tosiaan ajatusmaailmani muuttuu niin että kuvittelen asioiden olevan toisin. Taustaani kuuluu myös humalassa itsetuhoista käyttäytymistä. Haluan selvitä tästä tilanteessa, tuntuu että koko elämä on valunut jo hukkaan. En tahdo että tyttäreni jää ilman äitiä jos tämä jatkuu. Hei, Sinun kannattaisi ehdottomasti mennä kuuntelemaan meidän (www.avominne.fi) infoluentoa, jossa sinulle selviää, mistä käyttäytymisesi johtuu. Alkoholismi ei ole selkärangattomutta eikä tahdon heikkoutta vaan äärimmäisen vakava biologinen aivosairaus jota ei lääkkeillä voi hoitaa pois. Meillä alkoholisteilla on mennyt kontrollikyky juomiseen nähden ja se johtuu meidän hermostosta. Alkoholismi aiheuttaakin tietynlaista, sairauden oireisiin liittyvää käyttäytymistä, ei tietynlaisia ihmisiä. Kirjoitit vanhempiesi juomisesta eli sinulla on todennäköisesti geneettistä perimää alkoholismiin. Genetiikka onkin merkittävin tekijä alkoholismin syntyyn. Vanhempia, itseä tai ketään muutakaan ei kannata syyttää omasta sairastumisestamme, sillä alkoholismi periytyy todennäköisesti jo usean sukupolven takaa, eikä syyttely muutenkaan auta ketään. Ei ole myöskään harvinaista, että alkoholismin perimä "hyppää" myös yhden sukupolven yli. Lähde siis etsimään apua, tule kuuntelemaan infoluentoa. Tiedät sen jälkeen paremmin, mitä sinun pitää itsesi kanssa tehdä. Ystävällisin terveisin, Mika Arramies Avominne Oy Hei Mika, Kirjoitan sinulle Australian Tasmaniasta kiittakseni sinua erittain hyvista vastauksista kysyjien kysymyksiin. Olen viimeiset seitseman vuotta ollut naimisissa alkoholistin kanssa ja kysyjien kommentit ovat minulle enemman kuin tuttuja. Olen kaynyt lapi kuvaamasi alkuvaiheen toivoineen ja pelkoineen, keskivaihekin on jo tullut koettua. Mieheni piilottelee juomisensa naapureilta, ystavia hanella ei ole. Han on ollut tyoton avioliittomme ajan, mutta on opiskellut vaihtelevalla menestyksella. Tehtavien tekeminen teettaa stressia ja silloin taytyy juoda, sota-ajan lapsuus (han on syntynyt vuonna 1951 samoin kuin mina) on yksi veruke, niita riittaa loppumattomiin. En voi luottaa haneen pienimmissakaan asioissa, jos annan hanelle rahaa ruokaan, jotta han voisi tehda ostokset toissa ollessani, aina unohtuu ruokatavaroiden osto, ja rahat menevat viineihin ja tupakkaan (mina en juo enka polta). Salakahmaista juomista jatkuu tavallisesti pari paivaa, kielenkaytto muuttuu agressiivisemmaksi ja sekavammaksi sita mukaan kun humalatila nousee. Seuraavana paivana han teeskentelee, ettei mitaan pahaa ole tapahtunut. Tata kierretta on jo jatkunut seitseman vuotta, se on seitseman vuotta liian kauan. Olet oikeassa siina, ettei kulisseja kannata pitaa ylla, olen syyllistynyt siihen naihin asti, koska minulla on akateeminen virka, elatan silla mieheni Tasmaniassa. Omaan kotiin muuttaminen on ongelma, koska talo missa asumme, on minun omistusasuntoni. Parhain terveisin, Leila Toiviainen RN Ph.D. Lecturer, University of Tasmania VASTAUS: Hei Leila, Kiitos itsellesi, että kirjoitit ja vielä omalla nimelläsi. Meillä taitaa olla ollut tänä vuonna intensiivihoidossa jo yhtä paljon läheisiä kuin holisteja. Alkoholismi on salakavala sairaus, mutta salakavalaa on myös sen vierellä sairastuminen. Holisti lupailee itselleen ja läheisille muutosta ja kaikki myös oikeasti toivovat sitä, mutta kerta toisensa jälkeen sairaus vie voiton ja tuhoaa lopulta ihmisenkin. Tärkeintä onkin tietää, että kukaan ei ole syypää näihin sairastumisiin, mutta ketään ei voi myöskään syyttää alkoholismille hukatuista vuosista. Peilin edessä on hyvä käydä keskustelua ja todeta kestämätön tilanne ja hyväksyä asiat, joita ei voi muuttaa ja muuttaa sitten ne asiat mitkä voi. Rohkeutta muutoksiin tarvitaan, koska pelko paremmasta elämästä on meille ihmisille usein se kaikkein kovin pelko. Meillä on yksi elämä elettävänä. Terveiset täältä aurinkoiselta Rovaniemeltä, Mika Arramies Avominne Oy Hei, Olen huolissani mieheni juomisesta, joka tuntuu pahentuneen viimeisen vuoden aikana. Mieheni käy säännöllisessä päivätyössä, ja joka perjantai hän ”rentoutuu” juomalla vähintään kaksi sikspäkkiä puolen litran oluttölkkejä. Hän kertoo näin ”nollaavansa” työviikon tai muut stressit. Nyt aivan viime aikoina hän on ostanut perinteisen korin kaljaa ja joskus melkein koko kori menee yhteen iltaan. Kaljat salakuljetetaan kotiin naapurien näkemättä, meillä ei koskaan ole ryyppyseuraa, baariin hän ei halua lähteä vaikka olen sitä monta kertaa pyytänyt. Mieheni istuu sohvalla tai tietokoneen ääressä yksin ja juo. Valvottuaan aamuyöhön mieheni on lopun viikonlopun väsynyt, juo muutaman oluen tai sikspäkin ja joskus intoutuu touhuamaan kamalasti. Juominen ”ansaitaan” jollain tapaa. Lisäksi mieheni juo nykyisin viikolla iltaisin 2-3 olutta "unilääkkeeksi". Aikaisemmin hän pystyi olemaan viikolla parikin päivää ilman olutta. Loma-ajat ovat asia erikseen, silloin juodaan enemmän, esim. useampana päivänä peräkkäin kännit, kun ei ole työtä esteenä.
Lähes poikkeuksetta juominen saa aikaan muistinmenetyksen ja humalassakin hänen on vaikea muistaa esim. mitä tapahtui puoli tuntia aikaisemmin. Ja jos juominen ylittää tuon kaksi sikspäkkiä, mieheni persoona tuntuu muuttuvan: hänestä tulee aggressiivista valtaa ihaileva, rasistisenkin tuntuinen sinkkumies. Silloin minulle hän alkaa suoltaa enemmän tai vähemmän loukkaavaa tekstiä. Ja pahimmillaan hän alkaa puhua sekavia; tuntuu kuin hän juttelisi kuvittelemilleen ihmisille. Aikaisemmin, noin puolitoista vuotta sitten, tuohon muutokseen ”riitti” 9 puolen litran olutta. Olen oppinut tarkkailemaan hänen juomistaan ja sen aikaansaamia muutoksia, koska aikaisemmin hänestä tuli juotuaan joskus aggressiivinen.
Juomiseen liittyy ihailua, salailua ja selittelyä. ”Juon jotta rentoutuisin”, ”se ja sekin joi silloin niin paljon eikä mitään seurannut”, ”enhän minä humalassa mitään pahaa tee”, ”ilo ilman juomista on teeskentelyä”. Hän ei osoita huolestumista muistin menemisestä, sekavista puheistaan ja muuttuvasta persoonastaan. Hänen mielestään kaikki juovat perjantaisin. Hän puhuu juomisesta iloisena ja hauskana asiana. Oluet hän kuljettaa kotiin salaa naapureiden katseilta, tyhjiä tölkkejä hän ei kauppaan vie. Reissut yms. ajoitetaan niin, että perjantaikännit voidaan ottaa. Hän on juomisen kanssa kuin saippua, joka lipeää kädestä; hän ei suostu oikeasti asiasta puhumaan, selittelee kaiken vain parhain päin. Minä olen se liioitteleva ja turhasta nipottava ihminen, kun huolehdin hänen "muutaman oluen" juomisestaan. Toisinaan hän pyytää minua olemaan onnellinen puolestaan, koska hän on onnellinen juodessaan.
Miltä tämä teistä kuulostaa? Kuvittelenko vain, vai onko tilanne etenemässä huonompaan suuntaan? Entä mitä on odotettavissa?
Tilannetta hankaloittaa se, että meillä on pieniä lapsia. Hoidan heitä käytännössä yksin, mieheni osallistuu lähinnä vointinsa ja sen mukaan, miten häntä huvittaa. Mieheni on luvannut, että kun lapset ymmärtävät asioita, he eivät koskaan näe häntä humalassa. Olettaisin, että tämä viittaa muutaman vuoden päähän. Ylipäätään juomiseen liittyvät lupaukset sijoittuvat jonnekin tulevaisuuteen, hän on puhunut joskus juomisen kohtuullistamisesta, mutta käytäntöön hän ei ole vielä sitä vienyt. Hän ei pysty olemaan ilman olutta yhtä viikkoa, mutta hän ei pidä asiaa ongelmana; minulla on kuulemma ongelma.
Niin onkin. Minua inhottaa, surettaa, hävettää ja suututtaa. Siedän tilannetta vaihtelevasti, huomaan ajoittain valehtelevani itselleni. Tunnen fyysistä kuvotusta ja pahaa oloa jo oluen hajusta, minua inhottaa ajoittain voimakkaasti hänen läheisyytensä. Minua suututtaa ja surettaa kuunnella teinipoikamaista lässytystä siitä, miten kivaa on olla kännissä ja miten hyviä vaikutuksia oluella on. Minä olen se tylsä tyyppi, kun en juo. Minua suututtaa se, miten hän väheksyy juomisensa vaikutuksia ja olettaa, että kaikki on kuin ennenkin, vaikka ilta ja yö olisi mennyt miten. Häpeän oluttölkkejä ja oluen hajua kotonamme, kun herään lauantaiaamuisin hoitamaan lapsiamme. Häpeän sitä, etten ole pystynyt lähtemään. Tunnen itseni eristyneeksi ja yksinäiseksi. Ystäviä on vaikea tavata, koska tuntuu, että olen valheellinen ja ylläpidän kulissia. Viikonloput ovat surullista aikaa, lomat vielä surullisempaa. Tuntuu, että maailmani olisi vääristynyt ja että olisin vain sivustakatsoja elämässäni. Ilo on pitkälle kaikonnut elämästäni, itsetunto on pohjalukemissa. Toistaiseksi selviän, mutta pelkään, mitä tämä minulle tekee. Johtuuko tällaiset reaktiot alkoholismista? Mitä alkoholismi tekee alkoholistin läheisille?
Olen miettinyt paljon pois muuttamista, mutta minua pelottaa, jos meille jää lasten yhteishuoltajuus. Uskon, etteivät ulkopuoliset voisi ikinä aavistaa, mitä kotonamme tapahtuu. Mieheni on erittäin taitava valehtelija, hän puhuu mustankin valkoiseksi. Ja mistään hän ei puhu niin kaunopuheisesti kuin juomisestaan. Erotilanteessa minun pitäisi näyttää toteen hänen juomisensa, mutta miten tehdä se, koska ainoa todistaja olen minä? En usko mieheni kykenevän hoitamaan lapsia tai pohjimmiltaan edes haluavan sitä, mutta olen aivan varma, että kiusaa hän yrittäisi tehdä lastemme avulla. Kysyisin, miten huoltajuusasiat näissä tilanteissa menevät ja miten voin todistaa mieheni juomistavat?
Nm. Never free, never me? VASTAUS: Hei, Ensiksikin sanon, että miehesi alkoholismi muuttaa myös sinua, ei ainoastaan miestäsi. Alkoholismi vie aina tilaa ja huomiota läheisen elämästä. Läheisen käyttäytyminen alkaa muuttumaan ja huomio minkä alkoholismi vie, on pois esim. lapsen huomion tarpeista. Toivo paremmasta ja pelko tulevasta ovat läheisen alkuvaiheen tunteita. Keskivaiheilla läheinen pyrkii usein kontrolloimaan toisen elämää ja juomista saattaen sairastua jopa vahvuuteen. Ei ole harvinaista, että tässä vaiheessa "opetetaan" holistia, eli aikuista ihmistä, miten hänen pitäisi elää ja juoda. Kun nämäkään keinot eivät auta, oma elämä ajautuu kaaokseen, usein uhrin ja marttyyrin asemaan. Tässä vaiheessa moni läheinen kokee pohjakokemuksen: "En voi kontrolloida toisten elämää, minun on siis autettava itseäni". Kuvailemasi miehesi juominen ei ole ns. "normaalia" juomista vaan pakonomaista, alkoholismille tyypillistä. Pakonomaisuutta ja kontrollin puutetta kuvaa se, että hän juo joka viikonloppu, vaikka se tuottaa itse asiassa väsymystä ja hankaluuksia. Hauskaa tuollainen juominen ei enää missään nimessä ole. Jos olisi, miksi hän piilottelisi sitä naapureilta? Ei hauskuutta kannattaisi peitellä, vaan jakaa iloa muiden kanssa. Salailu, peittely ja oman tilan kieltäminen ovat merkkejä riippuvuudesta. Kemiallinen riippuvuus eli alkoholismi etenee pitkällä aikajänteellä aina vain huonompaan suuntaan, jos juominen jatkuu. Edetessään se aiheuttaa myös paljon surua ja murhetta perheelle. Selittelyillä kuten: "lopetan sitten, kun lapset kasvavat", "raskas työ vaatii raskaat huvitukset", ostetaan juomiselle aikaa. Älä usko noihin selityksiin vaan ala pitämään itsestäsi huolta. Ota alkoholismista tietoa. Lue kotisivuiltamme kohta: "Millainen sairaus alkoholismi on" ja jos sinulla olisi mahdollisuus päästä luennollemme niin tule sinne ja pyydä mukaan myös miestäsi. Jos hän ei lähde niin tule sinä. Sinulla ja lapsillasi on oikeus elämään, mihin ei kuulu alkoholistinen juominen. Se, että miehesi on alkoholisti, ei tee hänestä huonoa isää tai ihmistä. Hän on sairas, eikä pysty enää kontrolloimaan omaa juomistaan. Sairaus ei kuitenkaan vapauta häntä vastuusta ja jos hän ei lähde hoitamaan itseään, ei sinunkaan kannata jäädä katsomaan tilanteen pahenemista. Voit soittaa minulle jos haluat jutella asiasta lisää. Ystävällisin terveisin, Mika Arramies KYSYMYS: Hei, VASTAUS: Hei ! Alkoholismissa on yleisesti kyse siitä, että juomista ei pysty kunnolla lopettamaan, kun sen on aloittanut. Tämä ei johdu juomisen lopettamisen osaamattomuudesta tai esim. lapsuuden kotioloista ja kasvatuksesta vaan puhtaasti biologisista seikoista, keskushermoston kyvystä toimia etanolilla. Juomisen alettua alkoholistin aivot vaativat lisää kemiaa ja tämä taas estää omaa tahdonvoimaa hallita tilanne. "Ei alkoholisteilla" tällaista mekanismia ei ole. Alkoholimissa on kyse aivosairaudesta ja silloin ihminen ei päätä itse, onko hän sairas vai ei. Sen takia sinäkin tarvitset ehdottomasti apua sairautesi hoitoon, sillä juomisen jatkuessa vaikkapa masennus tms. alkoholismiin liittyvä oire tulee vääjäämättä aiheuttamaan elämänlaadun voimakasta huononemista ja olet kuitenkin aina saman valintatilanteen edessä. Ota yhteyttä minuun puhelimitse niin keskustellaan asiastasi lisää.
Hei, Mieheni on viimeisen 4 vuoden aikana lisännyt juomistaan, nyt takana on 4 viikon loma ja pahimmillaan tyhjiä tölkkejä kertyi miltei muovikassillinen. Päivässä. Hän viettää arkenakin monta iltaa viikossa saunassa, missä hän istuu yksikseen, juo olutta, kuuntelee musiikkia ja "rentoutuu". Viikonloppu tarkoittaa automaattisesti ns.kalsarikännejä saunan lauteilla ja koko viikonloppu meneekin krapulaa potiessa, kunnes taas voi korkata seuraavan tölkin. En ole aikoihin jaksanut puhua lisääntyneestä oluenjuonnista, sillä hän hermostuu ja vakuuttaa voivansa lopettaa, jos haluaa. Aika ajoin hän onkin juomatta jokusen päivän, muttei koskaan ole kestänyt viikkoa ilman olutta. Jääkaappiin ilmestyy aina six pack olutta, ne eivät vaan enää ole 0,33 cl tölkkejä vaan puolen litran tölkkejä. Työnsä hän on hoitanut käsittääkseni tunnollisesti, mutta epäilen vahvasti, että hän on aamuisin edes ajokunnossa. Viikonloppuisin suorastaan pelkään, että missä kunnossa hän oikeasti on, kun hän istuu rattiin. Hän sai sukulaisiltaan jonkinlaisen alkometrin, joku tuntuu olevan se mittari, minkä perusteella lähdetään liikkeelle. Epäilen, että tuo mittari pitää paikkansa. Humaltuneena hänestä tulee erittäin tunteellinen ja miesten kanssa jopa agressiivinen, hän on suorastaan huumorintajuton ja usein on tilanteita, missä saan olla vällien selvittäjänä ja tilanteen rauhoittajana. Tunnistan hänestä monia alkoholistin piirteitä - kieltäminen, vakuuttelu ja ainainen repsahtaminen. Myös uniapnean oireita hänellä on ja usein nukunkin sohvalla, sillä hän kuorsaa erittäin kovaa, etten saa nukutuksi. Olemme molemmat usein väsyneitä, myös myöhään valvomisen takia, mutta varmasti hänen kuorsaaminen ja hengityskatkokset vaikuttavat molempien unen laatuun. Hän nukkuukin usein töiden jälkeen sohvalla - saattaa nukkua koko illan ja herätä mennäkseen sänkyyn nukkumaan. Hänellä on usein vatsa aivan vedellä ja iho reagoi aurinkoon tulemalla näppyläiseksi. Hän on hiljalleen lihonut ja iho kasvojen ja kaulan alueella on pöhöttynyt. En jaksaisi katsoa vierestä, kun toinen tuhoaa itseään ja terveyttään, vähättelee juomistaan ja elämäntapojaan (epäsäännölliset ja epäterveelliset ruokailutottumukset). Koen, etten jaksa yksin hoitaa taloutta sillä aikaa, kun toinen rentoutuu saunassa, katsoo televisiota oluttölkin kanssa tai nukkuu sohvalla. Koen, että hän on välinpitämätön ja sulkeutunut; emme puhu kuin säästä. Haluaisin patistaa hänet uniapnea tutkimuksiin sekä otattamaan maksa- ja munuaisarvot, verensokerin, kolesterolin, verenpaineen jne mutta hänen mielestään lääkärissä käynti on naisten hömpötyksiä. En tiedä miten saisin hänet tajuamaan tilanteen vakavuuden. Että olen tosissani ja oikeasti huolissani hänestä. Mielestäni tilanne on jatkunut jo liian pitkään, häpeän oluttölkkivuorta mikä asunnostamme ja kellaristamme löytyy, samoin niiden viemistä kauppaan. Luultavasti en pysty häntä auttamaan, vaan hänen pitää auttaa itse itseään. Silti koen, että jos muutan pois ja keskityn omaan elämääni, hylkään hänet ja pahennan hänen juomistaan. Mikä olisi järkevin ratkaisu? Haluaisin muuttaa omaan kotiin, missä minun ei tarvitsisi katsoa humalaista vätystä, välttää tiettyjä puheenaiheita etten ärsyttäisi häntä liikaa. Tunteet ovat hiljalleen kuolleet, jäljellä on inhotusta ja ärsyyntyneisyyttä, sääliäkin. Mutta päälimmäisenä on itsekkyys, etten halua elää tällaista elämää. Miten asian hänelle kertoisin? VASTAUS: Hei! Kiitos viestistäsi. Kehoittaisin sinua suuntaamaan katseet nyt itseesi ja suunnittelemaan omaa elämää, jos ja todennäköisesti kun miehesi ei halua tehdä mitään alkoholiongelmansa voittamiseksi. Neuvoisin nyt, ettet siivoaisi enää miehesi juomisesta koituvia jälkiä viemällä esim. tyhjiä tölkkejä kauppaan. Miehelläsi on oikein hyvät olosuhteet juoda, jos sinä kiinnität kaiken huomion hänen juomiseen ja sitten siivoat hänen jälkensä. Suuntaa katseet itseesi. Hae itsellesi apua vaikkapa Al-Anonista tai Avominnen läheisohjelmasta. Kun sinä pääset eroon tästä alkoholismin tuottamasta "sykkyrässä" elämisestä niin miehelläsikin on silloin mahdollisuus nähdä oman juomisen aiheuttama tuhoon johtava kehitys. Ota asiat puheeksi miehesi kanssa. Kerro asiat niin kuin ne ovat, romauta kulissit. Älä uhkaile enää vaan kerro, että olet suunnittelemassa omaan kotiin muuttamista, sillä et jaksa enää elää alkoholille menetetyn ihmisen rinnalla. Kerro, että sinun on pelastettava itsesi. Älä peittele ongelmia ystävillesi tai lähipiirillesi vaan kerro heillekin totuus miehesi juomisesta. Salailu auttaa aina vain juomista ja sairautta etenemään. Lue tietoa alkoholismista ja läheisriippuvuudesta ja tule joko miehesi kanssa tai yksin vaikkapa Avominnen luennolle ( www.avominne.fi). Kukaan ei ole vastuussa sairastumisestaan, mutta jokaisen on vastattava omasta toipumisestaan. Autat häntä siis parhaiten auttamalla itseäsi.Jos miehesi tekee valinnan lähtemällä hoitoon niin sitä kannattaa tukea. Kaikki muu on selittelyä juomisen jatkamiseksi. Vaadi konkreettisia toimenpiteitä, sillä juova alkoholisti on selittelyn mestari. Kumppanisi oirekäyttäytyminen on kuin alkoholismin oppikirjasta. Hän on sairauden vanki ja sairaus muuttaa hänen persoonallisuuttaan. Muista se ja koita antaa anteeksi itsellesi ja miehellesi. Hänelläkin on mahdollisuus toipua sairaudestaan ja suosittelen siihen aina mahdollisimman tehokasta hoitoa, jotta elämänlaadulla olisi mahdollisuus muuttua nopeasti ja radikaalisti parempaan suuntaan. Mika Arramies KYSYMYS: Olen 36-vuotias mies ja alkoholi on muodostunut elämässäni ongelmaksi. Teen myyntityötä, johon liittyy aika ajoin matkustamista. Sain esimieheltäni huomautuksen liiallisesta humalatilasta tilanteessa missä minun olisi pitänyt olla selvinpäin. Tarvitsisin hoitoa. Olen ollut hoidossa A-klinikalla sekä saanut Antabusta ja Revia nimistä lääkettä, mutta ei niistä tunnu olevan mitään apua ongelmaani. Olisiko Avominne minulle oikea hoitopaikka ja miten asiassani pitäisi edetä? VASTAUS: Avominne sopii todennäköisesti sinulle. Meillä on myös myyntityönsä takia paljon matkustavia hoidossa ja olemme sovittaneet yhdessä hoidon aikatauluja töiden aikatauluun. Olisi tärkeää, että kalenterissasi olisi tilaa illan terapioille ensimmäisten 2 viikon aikana sillä alun intenssiivisyys on lähes välttämätöntä hyvän tuloksen saavuttamiseksi. Olisitko ystävällinen ja tutustuisit hoito-ohjelmaamme kotisivuillamme. Hoito-ohjelmaamme kuuluu potilaalle annettavaa terapiaa yhteensä n. 55-65 tuntia (5-6vkoa/3krt vkossa) sekä jatkohoito oman hoidon käyneiden kesken. Läheisille tarjoamme infon sairaudesta, läheisviikonlopun ja jatkohoidon omassa ryhmässä. Sovitamme annettavan terapian työaikataulujen kanssa niin, että "väliin jääneet" tunnit siirretään myöhemmin pidettäviksi siten, että perushoitojakson tuntimäärä täyttyy. Ottaisitko yhteyttä minuun puhelimitse 044-2563400 niin keskustellaan järjestelyistä lisää. Ystävällisin terveisin, Mika Arramies KYSYMYS: Olen fyysisesti hyväkuntoinen, keski-ikäinen nainen . Olen käyttänyt alkoholia nuoruudestani lähtien ja lähes ensimmäisellä kerralla huomasin, että kontrolli menee ja juon itseni sammumispisteeseen saakka. Joten tapanani onkin olla pitkiäkin aikoja juomatta enkä tietenkään raskauksieni (2) aikana käyttänyt lainkaan alkoholia. Mistä olen nyt huolestunut, niin juomiseni tahti on kiihtynyt ja vaikka kuinka olen päättänyt viimeisen puolen vuoden aikana raitistua kokonaan, minut yllättää viimeistään kahden viikon kuluttua edellisestä juomisesta hillitön halu humaltua, joka tuntuu vievän täysin mennessään. Työskentelen itse hoitoalalla ja olen korkeasti koulutettu, pätevä ja tunnettu työntekijä, mutta jollakin tapaa äärimmäisen pulassa alkoholinkäyttöni kanssa. Häpeän ja tunnen syvää syyllisyyttä. Minulle on ominaista juoda yksin kotona, ns. päiväkännit esim lauantaina tai sunnuntaina. Poden muutaman päivän selkeää masennusta juomiseni jälkeen, joka helpottaa, kun aloitan "uuden raittiin elämän", joka katkeaa taas känneihin. Kysyn, miten ja mistä päästä lähtisin liikkeelle, jotta saavuttaisin tavoitteeni, mikä on täysraittius. Kiitän vilpittömästi, mikäli saan jotain vinkkejä tai neuvoja. VASTAUS: Kiitos hyvästä ja tärkeästä kysymyksestäsi. Olet tyypillinen alkoholisti. Alkoholismin voi määritellä lyhyesti niin, että kontrollikyky juomisen suhteen on mennyt joko osittain tai sitten kokonaan ja haitoista huolimatta käyttö jatkuu. Sairaus on etenevä ja säilyy keskushermostossasi koko elämäsi ajan. Paluuta jatkuvaan kontrolloituun "sosiaaliseen käyttöön" ei ole vaan kyky hallita juomista on mennyt. Minun ei tarvitse edes kysyä, onko sinulla suvussa alkoholismia, sillä kuten kerroit, heti ensimmäisistä juomiskerroista lähtien on alkoholi maistunut sinulle erittäin hyvin. Perimme alttiustason sairastua alkoholismiin ja sinä olet perinyt, samoin kuin n. 70% kaikista alkoholisteista valmiin hermostorakenteen vastaanottamaan päihteet "sinne kuuluvina". Tarvitsemme sairauden puhkeamiseksi ja toteamiseksi aina etanolia (alkoholia) joka todellisuudessa on keskushermostomyrkky. Jotkut ihmiset sairastuvat ennemmin ja jotkut myöhemmin, kun he altistavat hermostoaan tälle myrkylliselle aineelle. Sairauden puhkeamiseen tarvitaan siis aina alkoholia ja puhkeamisen nopeuttamiseen geneettistä alttiustasoa. Hermostorakenteemme ja genetiikka eivät ole mikään stabiili tila vaan niiden on reagoitava ympäristötekijöihin, jota on myös juomisesta aiheutuva jatkuva stressi hermosolutasolla. Hermosto on joustava ja niinpä se sopeutuu lopulta etanolilla toimivaksi koneistoksi. Tällöin ihmisen juomista ja juomattomuutta leimaa pakonomaisuus ja sairaus aiheuttaa mm. masennusta, unettomuutta, bipolaarisia häiriöitä sekä ahdistuneisuutta (mm. paniikkihäiriö). Tällöin tehokkain ja elämänlaatua ratkaisevasti parantavin hoito on täysraittiuteen tähtäävä 12-askeleen hoito. Täysraittius ei tarkoita ainoastaan sitä, että ollaan juomatta sillä itsekin kuvailit kuinka siinä käy. Täysraittius tarkoittaa sitä, että tunne-elämä on eheytynyt ja käsittelee niin hyvät kuin huonotkin asiat ilman tunteita puuduttavaa kemiaa. Elämä otetaan raakana ja eletään "normaali-ihmisen" elämää plus-merkillä varustettuna, sillä raitistuakseen on ihmisen käsiteltävä elämän kokemuksensa, saatava tietoa millaista sairautta hän sairastaa ja toivuttava. Tällaista prosessia ei moni "normaali-ihminen" käy läpi koskaan elämänsä aikana. Elämän kovat kokemukset ovat kuitenkin se vahva pohja, jonka varaan uusi elämä voi rakentua. Alkoholismi sairastuttaa usein myös läheiset, jolloin hekin käyvät samantyyppisen eheytymisprosessin läpi. Kun alkoholismi saadaan hoidettua niin sen oireena olleet "mielenterveysongelmat" katoavat lähes kaikilta. Ei ole enää mitään mikä aiheuttaisi masennusta ja jos on, se käsitellään ja poistetaan elämästä. Pidättäytyminen päihteistä on siis välttämätöntä sillä alkoholismi on allergiatyyppinen, krooninen, ennenaikaiseen kuolemaan johtava aivosairaus. Pienen pieni ryyppy on liikaa, koska sen jälkeen rekka-autollinen on liian vähän. Tunne-elämän toipuminen ja elämänlaadun radikaali paraneminen onnistuu parhaiten hyvätuloksisissa hoitopaikoissa. Voit ottaa minuun yhteyttä myös puhelimitse 044-2563400. Katsotaan sinulle paras mahdollinen hoitopaikka heti, kun haluat saada asiat kuntoon. Ystävällisin terveisin, Avominne Oy Mika Arramies KYSYMYS: Mieheni on pitkään käyttänyt alkoholia, lähinnä kaljantissuttelua miltei päivittäin, juo salaa, kieltää juomisen. Pitemmän aikaa olen epäillyt, että myös lääkkeet ja kannabis on tullut mukaan kuvioihin. Mitkä ovat selkeitä oireita sekakäytölle? Ja mitä välineitä käytetään? Hän tulee monesti tupakalta silmät räikeen punaisina ja lasimaisina, monesti virtsat housussa, kuin humalassa olisi, kuitenkin sekavuus menee aika äkkiä ohi, myös yskä jatkunut pitkään ja kuin flunssan oireet, jotka ilmaantuu hetkessä samanlailla häviten, nukkuu myös raskaasti, saattaa mennä nukkumaan kun tulee töistä klo 16 ja nukkuu aamuun asti. Rahaa kuluu miltei päivittäin 20-40eur. Olen myös huomannut että meiltä häviää lääkekaapista lääkkeitä. Huomasin, että eilen otti minulle määrättyä lihaksia rentouttavaa lääkettä Tizanindin Copyfarm 2 x 4 mg. Löysin myös lääkekaapista lääkkeen josta oli jäljellä 1/4, toinen puoli valkoinen ja toinen keltainen noin 4mm korkea ja noin 1 cm läpimitaltaan, kirjaimista näkyi RE. Kyseisen näköistä lääkettä ei ole ollut meillä käytössä. Pelkään todella, että koska löydän mieheni kotoa kuolleena. Kertokaa mitä voisin tehdä? Mieheni kieltää kaiken!! Olisko työterveyshuollon kautta mahdollista saada teille lähetettä jonka kela korvaisi? VASTAUS: Sekakäyttäjällä tarkoitetaan lähinnä alkoholin ja rauhoittavien lääkkeiden yhteiskäyttäjää. Yleensä sekakäyttö alkaa siitä, että rauhoittavia lääkkeitä, lähinnä bentsodiatsepiinejä, saadaan ja käytetään alkoholin vieroitusoireisiin ja päihdekierteen aiheuttaman sietämättömän olotilan helpottamiseen. Jossakin vaiheessa sitten lääkkeitä otetaan yhdessä alkoholin kanssa. Sekakäyttäjälle on tyypillistä lääkehakuisuus, jossakin vaiheessa kelpaa mikä tahansa lääke, joka sekoittaa päätä. Sekakäyttäjä voi jatkossa kokeilla mitä tahansa lääkkeitä, vaikka mummun sydänlääkkeitä, jos muuta ei ole saatavilla. Lihaksia rentouttava lääke titsanidiini on erityisesti suosiossa lääkeaineiden väärinkäyttäjien keskuudessa. Se on keskushermostoon vaikuttava lääkeaine, joka usein aiheuttaa väsymystä, uneliaisuutta, sekavuutta, jopa hallusinaatioita. Yhdessä esim alkoholin kanssa kummankin vaikutukset vielä tehostuvat. Ihan suoralta kädeltä en osaa sanoa mistä tabletista on kyse. Apteekissa proviisori tai farmaseutti tietää asian paremmin. Toisaalta on ihan sama, mistä lääkkeestä on kyse. Sekakäytössä mikä tahansa lääke voi olla hengenvaarallinen, koska lääkkeillä voi olla yllättäviä yhteisvaikutuksia. Kannabis-tuotteiden (marihuana, hashis) aiheuttamalle päihtymystilalle on ominaista ahdistuneisuus, voimakkaat pelot tai euforia, kokemus ajan kulumisesta hitaasti, arvostelukyky ja liikkeiden yhteistoiminta (koordinaatio) on heikentynyt, joskus harvoin vainoharhaisuutta. Muina oireina voi ilmetä kohonnut ruokahalu, silmien, nielun ja suun kuivumista, sydämentykytystä, huimausta, yskää ja/tai silmien verestystä. Kannabiksen polton jälkeen ensimmäiset päihtymysoireet ilmaantuvat muutamassa minuutissa, ovat maksimissaan noin puolessa tunnissa ja kestävät 2-3 tuntia. Kannabista käytetään tavallisimmin polttamalla käärittynä normaaliin sätkäpaperiin. Sekakäyttäjän päihtymysoireet voivat olla hyvin vaihtelevia riippuen nautituista päihteistä. Jotkut käyttävät vielä alkoholin ja rauhoittavien lääkkeiden lisäksi piristeitä, stimulantteja, mikä sekoittaa entisestään kokonaistilannetta. Jotkut piristeitä (ekstaasi, amfetamiini jne) käyttävät ottavat rauhoittavia lääkkeitä tai alkoholia saadakseen nukuttua tai rauhoittaakseen ylikierroksiaan. LL Jari Myllyniemi Hoitoon liittyvissä kysymyksissä kehoittaisin soittamaan Mika Arramiehelle numeroon 044-2563400 klo 10-22. KYSYMYS: Pitkällisen alkoholin käytön jälkeiset vieroitusoireet? Hei, olen 56-vuotias nainen ja käyttänyt nyt pitkään yhtäjakoisesti alkoholia. Olen jälleen kerran lopettanut käytön nyt antabuksen avulla. Pohdin, mitkä ovat vieroitusoireet. Vapinaa, hikoilua, univaikeuksia tms. joista olen kuullut, ei koskaan ole ollut, mutta nyt kolmannella viikolla palelua ja vatsavaivoja. Kiitos vastauksestanne! VASTAUS: Alkoholin käytön jälkeiset vieroitusoireet ovat hyvin yksilöllisiä vaihdellen sekä ajallisesti, määrällisesti että laadullisesti. Jo yhdenkin runsaan alkoholin nauttimiskerran jälkeen seuraava krapula vastaa vieroitustilaa. Vieroitusoireiden voimakkuus ja kesto ovat yksilötasolla kuitenkin riippuvaisia käytetyn alkoholin määrästä ja kestosta. Vieroitusoireina voi esiintyä sekä psyykkisiä että somaattisia oireita. Tyypillisiä ovat yliärtyvyys, kivut, pahoinvointi, unettomuus, vapina, levottomuus, harhat. Alkoholin vieroitusoireet voivat olla jopa hengenvaaraallisia. Mikäli vieroitusoireet johtuvat vain alkoholin nauttimisesta, niiden kesto on yleensä alle viikko. Jos pitkäaikaisesta alkoholin nauttimisesta on jo seuranut somaattisia alkoholisairauksia (esim.sydän-, maksa-, haima-, vatsa-, keskushermostosairauksia), niin seurauksena voi olla pysyvä oireilu. Jos pitkän alkoholin käytön jälkeen on ollut kolme viikkoa juomatta ja fyysisesti jo täysin kunnossa ja sen jälkeen alkaa tulla sairauden oireita, niin kyseessä eivät ole vieroitusoireet vaan joku muu sairaus, tietysti mahdollisesti myös alkoholisairaus! Jari Myllyniemi KYSYMYS: Hei! Vanhempamme olivat aloittaneet minun ja sisarukseni ollessamme pieniä viininjuonnin viikonloppuisin, koska siihen 70-luvulla oli tapana juhlia ystävien ja heidän perheiden kanssa. Viinipulloja meni ensin muutamia ja vuosien kuluttua aina 4-6 pulloa per viikonloppu. Juominen oli aina mukana kuvioissa myös lomilla ja me lapset häpesimme horjuvia vanhempiamme. Kun olimme murrosikäisiä, suutuimme vanhempien käytöksestä, mutta isämme puolusti äitiämme. "Emme koskaan ole poissa töistä juomisen takia". Myöhemmin, noin 20 vuoden jälkeen äidilläni todettiin maksakirroosi, muttei koskaan kertonut siitä meille lapsille. Sukulaisten mukaan hän häpesi asiaa niin hirveästi (sen ymmärrän oikein hyvin). Tämän yhteydessä hän raitistui täysin, koska halusi vielä elää. Muutamia vuosia myöhemmin hän kuoli syöpään. Jäljelle jää sureva isämme, joka hukkuu alkoholin avulla suruun. Alkoholinkäyttö on muuttunut jokapäiväiseksi (noin 1 - 1½ six packia päivässä). Aina olen yrittänyt sanoa hänelle, että tissuttelu ja kaljanjuonti eivät nyt enää käy, koska isämme sairastelee myös paljon. Yhteydenottomme kärsii myös koko ajan: puhelut tyssäävät helposti lyhyeen, jos isämme on humalassa. Sanoin, että välitämme hänestä niin paljon ja olemme huolissamme hänen tilanteestaan. Kuten alkoholistien tavoin hän selittelee aina, että on ajokunnossa joka päivä ja osaa rajoittaa juomisen iltapäivään. Mitähän tähän nyt voimme sanoa? Tiedämme, että juominen on aina jokaisen oma valinta ja hän on myös vastuussa sen seurauksista. Isämme (ja edesmennyt äitimme) eivät koskaan myöntäneet olevansa sairaita. Olen itse työstänyt asian ja ymmärtänyt terapiassa, että vanhempiemme juominen ei ole meidän, lasten syytä. Joudummeko kuitenkin katselemaan sivusta, että isämme juo itsensä hengiltä? VASTAUS: Kukaan ei ole vastuussa sairastumisesta alkoholismiin, eikä kukaan halua tulla alkoholistiksi, mutta alkoholisminsa kanssa voi elää erittäin hyvää elämää, kunhan vain löytää avun ja raitistuu. Päihderiippuvuuteen kuuluu aina kieltäminen ja pelko päihteen jättämisestä. Isäsi oirehtii ja käyttäytyy niin kuin sairaus edellyttää, eikä niin kuin hän itse haluaisi itsensä käyttäytyvän. Minusta on oikein, että kerrotte tunteistanne hänelle, kunhan hän on silloin selvin päin ja varsinkin niin, että kerrotte välitävanne hänestä, ette sairauden oireista. Teidän ei siis tarvitse katsoa sivusta vaan kertoa isällenne asiat niin kuin ne ovat. Tämä helpottaa myös isänne mahdollista havahtumista sairauteensa. Kutsun teidät ja mielellään isännekin Avominnen luennolle: "Mitä alkoholismi on?".Tietoa luentojen ajankohdista saatte kotisivuiltamme www.avominne.fi . Voit myös soittaa minulle 044-2563400, jos haluat jutella asiasta lisää. Ystävällisin terveisin, Mika Arramies |
||||||||||||||||||
 |
| AVOMINNE OY | LUUTNANTINTIE 1, H:ki | PISPANKATU 1-3, Tre | TOUKOLANTIE 49 Rovaniemi | Puh. 044-256 3400 |
 |