TIIVISTELMÄ: Laadin toimenpidelistan 17 vuoden kokemustaustalla yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta päihdeasioissa. Luovutin sen molemmilla STM:n ministerille keväällä 2018. Olen kirjoittanut laajan tietopainotteisen kirjan alkoholismista ja johtanut myös omaa päihdealan yritystä 13 vuotta (klinikat kuudessa kaupungissa). Laatukäsityksemme tärkein mittari on hyvät hoitotulokset. Päihderiippuvuutta ei hoideta tuloksekkaasti lääkkeillä, se ei ole mielensairaus eikä sosiaalinen oire vaan alkuperäinen, biologinen, etenevä sairaus, jota sairastaa n. 400.000 suomalaista. Suomessa ei osata hoitaa/ tunnistaa päihderiippuvuutta, vaikka se tuottaa julkiselle taloudelle jopa 6-7 kertaa enemmän menoja (n. 8mrd eur/v) verrattuna tuloihin. 10% alkoholia käyttävistä käyttää n. 50% kaikesta alkoholista. Päihderiippuvuus tappaa Suomessa työikäisiä miehiä ja naisia enemmän kuin mikään muu yksittäinen sairaus. Vanha valistus ja koulutus päihteiden vaaroista, veropolitiikka, saatavuuden rajoittaminen ja kontrollipolitiikka eivät toimi tehokkaasti vaan tarvitsemme keinoja, jotka ovat olleet jo vuosikymmeniä käytössä useissa muissa maissa.

Lisää aiheesta:

Mika Arramies

Toimitusjohtaja, Avominne Päihdeklinikka

Toimenpidelistaus:

  1. KELA:ssa on hyvät ohjeistukset päihderiippuvuuden hoitoon sairauslomineen. Lainsäädäntömmekin on hyvin laadittu päihdesairauksien hoitoa silmälläpitäen, mutta KELA:n virkailijat/ lääkärit pitäisi täsmäkouluttaa ymmärtämään riippuvuussairauksien mekanismit ja niiden “lääkkeetön”/ päihteetön hoito. Myös muu lääkärikunta pitää täsmäkouluttaa, ja antaa heille tietoa diagnostiikkaan ja hoitoonohjauksiin. Nykyään ei osata tai voida Kelan takia merkata ICD-10 tautiluokituksella F10. eli päihderiippuvuusdiagnoosia ykkösdiagnoosiksi sillä silloin asiakas/potilas joutuu usein KELA:n kanssa ongelmiin. Nykyään ykkösdiagnoosiksi merkitään päihderiippuvuuden sijasta “väärä” sairaus, yleisimmin mielenterveysdiagnoosi, aletaan hoitamaan ja usein lääkitsemään väärää sairautta ja asiat menevät huonompaan suuntaan.

 

  1. Sotessa annetaan valinnanvapaus ihmisille valita itselleen sopivin päihdehoitopalvelu. Päihdehoito ja mielenterveyspalvelut (joille ei anneta valinnanvapautta) erotetaan näiltä osin toisistaan. Päihdehoitopalvelujen tuottajien kriteerit ovat nykyisen Avin ja Valviran kriteerit. Näin Perustuslaki ja Päihdehoitolaki toteutuvat paremmin riittävästä avusta sekä asiakkaan kuulemisesta ja tarpeen mukaisesta hoidosta. Palvelujärjestelmä saadaan kilpailemaan laadulla ja kustannustehokkuudella.

 

  1. Luodaan yhteiskunnalliset laatustandardit koulutukseen ja päihdehoitoihin, Laadun määrittelee pääsääntöisesti palvelun käyttäjä. Tulos ratkaisee sillä edetessään päihderiippuvuus tai esim. nuoren syrjäytyminen tulee kalliiksi. Myös perhe/ läheiset pitää ottaa hoidossa huomioon (lakivelvoitteet). Ei ole merkitystä onko palvelu julkista vai yksityistä, kunhan se on toimivaa ja tuloksekasta.

 

  1. Tuetaan vain niitä toimijoita, jotka tuottavat hoitotyössä tulosta eli tervettä kilpailua laadulla – parhaimmat keinot käyttöön. Käypähoito-suositukset eivät tuota tulosta käytännön päihdehoitotyössä, sillä lääketieteen asiantuntijat eivät ole lääkkettömien hoitojen parhaita asiantuntijoita. Jos hoitopaikka ei tuota minkäälaista tulosta, olisi julkisen vallan (rahoittaja/tilaaja/maakunta) tehtävänä uudessa sotessa saattaa paikka muuttamaan metodeja tai lopettamaan toimintansa. Valvontavastuu tärkeää.

 

  1. Luodaan riippuvuussairauksiin esim. AMK-pohjainen koulutusjärjestelmä toimiville metodeille, lääkäreille diagnostiikkakoulutusta ja sote-alan ammattilaisille ohjeistusta minne he ohjaavat potilaita. Tämä sama tieto sairaaloihin, työpaikoille jne. Olisi myös tärkeää, että peruskoulussa olisi tietoa esim. alkoholismin voimakkaasta geneettisestä perimästä vanhakantaisen valistuksen sijaan. Kun tieto yhteiskunnassa lisääntyy, kansalaiset eivät häpeä enää riippuvuutta ja osaavat ohjata läheisen tai ystävän hoitoon tai hakea itse apua.

 

  1. Luodaan mahdollisimman nopeasti työryhmä kokoamaan keinoja päihdehaittojen vähentämiseksi. Työryhmän kokoonpanossa pitäisi olla kokemusta, näkemystä ja osaamista tuloksekkaasta päihdetyöstä sekä yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Perinteiset kokoonpanot ja metodit eivät tuo uudistuksia, muutoksia eivätkä säästöjä.

 

  1. STM tukee ja levittää potilasjärjestö Suomen päihderiippuvaiset ry:n käytännönläheistä opasta päihderiippuvuussairauksista, läheisistä, diagnostiikasta, päihderiippuvaisen lääkityksistä ja erilaisista hoitovaihtoehdoista. Opas on tarkoitettu ensisijaisesti ammattilaisille, mutta soveltuu kaikille muillekin käytännönläheisen tiedon ansiosta.

Mika Arramies

Avominne klinikat ( www.avominne.fi )