Askarruttaako oma tai läheisen ahdinko päihteiden kanssa?
Alla on listattuna nimettömiä kysymyksiä päihderiippuvaisilta ja heidän läheisiltään. Täältä voit lukea muiden kamppailut päihteiden tai päihteiden käyttäjien kanssa. Monia on myös kiinnostanut oma käyttäytymisensä alkoholin kanssa tai miten läheisenä tulisi toimia, kun lähipiirissä on päihteidenkäyttäjä. Vastaajana on toiminut toiminnanjohtaja Mika Arramies.
Kysymys läheiseltä:
Hei!
Tutkin sivujanne ja sain sitä kautta paljon uutta tietoa alkoholismista, kiitos!
Olen 39-vuotias nainen ja olen kasvanut perheessä, jossa isällä oli alkoholiongelma. Isäni kuoli 22 vuotta sitten ja olen elänyt siinä uskossa, että isäni alkoholismi ei olisi vaikuttanut minuun millään lailla. Äitini piti perhe-elämäämme kasassa ja minulle sanottiin, että riittää, että toinen vanhemmista on vastuullinen vanhempi.
Jouduin kuitenkin hakeutumaan terapiaan kaksi vuotta sitten ja olen alkanut epäillä, että isäni alkoholismilla on ollut vaikutusta myös minuun. Turvattomuuden tunteen ja pelkojen takia en ole vielä saattanut käsitellä isään liittyviä asioita terapiassa, mutta se aika varmasti tulee. Tuntui huojentavalta lukea sivujanne, sain kaipaamaani tietoa ja ehkäpä uskallan nyt alkaa käsittelemään isään liittyviä asioita tältä pohjalta, aikuisen ihmisen näkövinkkelistä eikä pelkäävän lapsen silmin.
Itselläni ei ole alkoholiongelmaa, en käytä alkoholia lainkaan. Isäni kuolemastakin on jo aikaa ja saan terapia-apua. Kysymys kuuluukin, että luuletteko, että tällaisessa tapauksessa olisi apua luennoistanne tai muusta läheisille tarkoitetusta hoidosta? Itse ajattelen, että haluaisin osallistua johonkin alkoholistien lapsille suunnattuun terapiaan tms sen jälkeen, kun tämä nykyinen terapiajaksoni on ohi.
Ystävällisin terveisin,
Alkoholistin aikuinen lapsi
Vastaus:
Hei,
Minusta sinun kannattaa tulla luennollemme ja varsinkin aika-ajoin järjestettäville läheispainotteisille luennolle. Luentojen aikataulut löydätkin sieltä meidän kotisivuilta. Avominnen ihan ”normaalissakin” alkoholismiluennossa tosin puhutaan alkoholistiperheiden lapsille kasvavista roolimalleista ja käyttäytymismalleista sekä päihdeperheen dynamiikasta, joten ymmärtääksesi sairautta paremmin, kannattaisi käydä myös sellaisessa.
Monet niistä, jotka ovat käyneet jo muitakin hoitoja ja terapioita läpi, ovat saaneet avun läheishoidostamme. Pureudumme hoidossa asian ytimeen, käymme asiat läpi, hyväksymme, saamme työkaluja toipumiseen, aloitamme jatkohoidon. Päätöksen läheishoitoomme tulosta kannattaa tehdä luennon jälkeen. Saat siellä kuvaa meistä ja toiminnastamme.
Päihdeperheessä käy usein niin, että lasten oma personallisuus ei pääse kehittymään normaalisti ja murrosikä jää oikeasti elämättä. Lapsi joutuu sen sijaan omaksumaan käyttäytymis- ja roolimallit, joilla selviytyy niissä olosuhteissa joissa tukea ja perusturvallisuutta ei ole. Ei-alkoholistinen vanhempi on sairastuessaan hänkin kykenemätön antamaan lapsille tunne-elämän eväitä, koska hänenkin tunne-elämänsä on solmussa. Lapsien omaksumat käyttäytymismallit viedäänkin sitten aikuiseen elämään ja ne näkyvät mm. tunneheittelyinä ja parisuhde- sekä vuorovaikutusongelmina.
Elämä on usein suoritteista ja eletään samalla tavoin itsensä vastaista elämää kuin mitä päihderiippuvainen joutuu elämään. Alkoholismi onkin perhesairaus, johon on hyvä saada hoitoa jokaisen perheenjäsenen sen mukaan mitä kunkin sairaus vaatii. Terveet eivät hoitoa tarvitse. Jos sairaus jää hoitamatta, se ei poistu. Hoitamaton läheisriippuvuus tai hoitamattomat ”läheistunteet” aiheuttavat lähes aina mielenterveysongelmia. Asia kannattaakin hoitaa kuntoon sillä meillä on vain tämä yksi ainutlaatuinen elämä käytettävissä ja onkin tärkeintä saada elää se kontaktissa omaan itseen sekä omaan elämään.
Ystävällisin terveisin,
Mika Arramies
Kysymys päihde/läheisriippuvaiselta:
Olen 31 vuotias nainen. Olen alkoholiperheestä. Minusta löytyy varmasti alkoholiperheen ongelmat, mutta myös oma alkoholin käyttö.
Havahduin tilanteeseeni, kun aloin seurustella miehen kanssa joka juo myös. Emme asu yhdessä, vaan miehellä on vielä oma asuntonsa. Viimeaikoina juomiseni oli lähinnä kotona sikspäkin tissuttelua, joka ensin väheni, mutta miehen tavattuani noin vuosi sitten määrät ja kerrat lisääntyivät. Yritin sitten vähentää, mutta vähentäessäni omaa käyttöäni, huomasin että meillä saattaa silti mennä kokonainen 24 lava olutta yhden illan aikana, josta minä olen juonut noin 5-6 kpl, ja mieheni loput.
Mies aloitti viikonloppuisin aamut loiventavilla. Koen että minulla on henkinen riippuvuus vahva, oli tapana sellainen tissuttelu. Yhtäkkiä en enää kestänytkään katsella sitä miehen käyttöä. Alkoi olla paha olo, fyysinen ja psyykkinen. Tunnistin itsestäni taas läheisriippuvaisen oireet, jotka ovat tuttuja lapsuudesta asti. Mies oli silloin tällöin keskellä päivää jo humalassa, kun tulin kotiin. Tämä sai vatsan vellomaan ja käteni tärisivät, olin paniikissa. Kun mies oli jossain, en pystynyt muuta ajattelemaan kuin häntä. Juoko hän, missä hän on.
Kun hän soittaa, yritän äänen perusteella arvata montako promillea. Mietin pitkään, että mies juo liikaa, ja minä haluaisin jatkaa sitä kohtuujuomistani silti, mutta kuinka saan miehen vähentämään. Luin sitten alkoholista juttuja, ja totesin, että ei mitenkään. Myös minun on lopetettava juominen, jos haluan että meillä on mitään mahdollisuuksia. Näin miten syvällä mies on kierteessä, ja tämä vahvisti ratkaisun, että jotain on tehtävä.
Muutaman kuukauden oltiin sitten kokonaan juomatta. Mies vaikutti täysin tyyneltä. Hänessä ei näy hermostumisen merkkejä, hän vain sanoo että ”korkki on kiinni”. Minä olen kuin tulisilla hiilillä. Koko ajan tekee mieli juoda, tai ainakin odotan että milloin voi juoda. Olen päätellyt että tämä johtuu varmaan siitä, että tarvitsen omaa aikaa.
Sitten kun sanoin että tarvin omaa aikaa, niin mies aloitti juomisen uudelleen Miehen lähdettyä, aloitin juomisen. Join kaksi kaljaa, ja se siitä. Ei pysty. Ei kiinnosta. Mitä tämä on. Toisaalta en halua juoda, mutta olen kiukkuinen. Tunnistan itsestäni oireet, että ihminen on juomatta mutta ei raitis. Nyt kun yritin juoda, raitistuminen mielestäni eteni. Minulle vain vahvistui, että en halua tissutella enää.
Enkä halua myöskään juhlissa ottaa. Juomista kieltäytyminen on helppoa. Jos koen olevani heikolla pohjalla, lähden tietentahtoen liikenteeseen autolla jolloin kiletäytyminen on vielä helpompaa ja voin sanoa että olen ratissa. Mies jatkaa juomista, ja sitä kautta asia pyörii mielessä.
Olen viimiseen asti yrittänyt välttää sitä, että painostan häntä. En halua uhata erolla, että minä vai viina. Nyt jotenkin tuntuu, että minulle onkin ihan sama juoko mies vai ei. Minulle on ihan sama, seurustelemmeko me vaiko emme. Kuinkahan kestävällä pohjalla tämä tilanne oikein on, ja mikä on minun ennusteeni? Ja mitä teen tuolle miesystävälleni.
Kuinka selitän hänelle, että vaikka hän kuinka joisi vain muualla, eikä tekisi mitään pahaa humalassa ollessaan, että hänen juomisensa ennenpitkää tekee seurustelun mahdottomaksi. Hänellä tuntuu olevan juominen sillä pohjalla, että niinkauan kun hänestä ei ole haittaa kenellekään, ei juominenkaan haittaa. Kuinka selittää toiselle, että juominen ja alkoholismi saavat ennenpitkää ihmisen muuttumaan, ja tämä on sellainen muutos mitä en halua olla todistamassa vanhana.
Olen kieltänyt itseltäni perheen perustamisen, en omista mitään. Olen tässä selvinpäin ollessa kerrannut vanhoja. Olen palauttanut mieleeni millaisia kännimokia minulle on sattunut. Olen muistellut miten ja miksi, ja kuinka kauan olen ollut läheisriippuvaisissa ihmissuhteissa, ja miten nämä ovat edenneet. Otin yhteyttä myös isääni, jonka kanssa kävin keskustelua alkoholin käytöstä meidän perheessä. Kävi ilmi, että hän ei aio koskaan raitistua, ja annoin asian olla. Keskustelu käytiin silti hyvässä hengessä, ja luovuin siitä ajatuksesta lopullisesti että voisin kontrolloida ketään toista tässä asiassa, ja keskityttävä vain itseeni.
Olen tehnyt tiliä, mitä juomiseni on aiheuttanut minulle. Koko elämäni on mennyt tällaiseen edestakaiseen toipumiseen, ja nyt vasta on suurin askel otettu. Minun ei tarvitse juoda. Jos mies jatkaa vanhaa rataansa ja jään yksin, kuinka ylläpidän tätä raittiutta jatkossa. Helppohan se on lopettaa juominen heti sen perään, kun jokin kriisi tapahtuu. Mutta kun elämä tasoittuu, niin voiko tämä kokemus unohtua, että haluan olla raitis? Kuinka varaudun pitämään sitä yllä?
Vastaus:
Hei,
Et voi muuttaa tai raitistaa ketää muuta kuin itsesi. Tämä on lähtökohta. Jos alkoholistikumppani ei halua lähteä hoitoon/ raitistua ja sinä haluat, on teidän tienne erottava. Meillä on Avominnessä kolmekymppisiä naisia, jotka ovat tulleet ensin läheishoitoon hoidattamaan itseään ja hyvin nopeasti on tullut selväksi, että taustalla on läheisriippuvuuden lisäksi myös hoitamaton päihderiippuvuus.
Nämä naiset ovat lähes poikkeuksetta alkoholistiperheen aikuisia lapsia ja päihderiippuvuus on heillä geneettistä perua. Tällaisissa ”kaksoisdiagnoosi”-tapauksissa on hoidettava aina päihderiippuvuus ensin, mutta heti alusta lähtien otettava myös läheisriippuvuus huomioon, kun toipuminen aloitetaan.
Läheishoito on syytä käydä välittömästi, kun päihderippuvuudesta toipuminen vakiintuu. Alkoholismi on biologinen sairaus joka oirehtii mm. mielessä ja läheisriippuvuus taas on tunne-elämän sairaus. Jos alkoholismia ei hoideta ensin, ei tunne-elämäkään voi korjaantua.
Päihde- ja läheisriippuvuus on käsiteltäväerillisinä sairauksina ja niistä voi toipua. Meillä Avominnessä on tästä eläviä todisteita. Hoidoissa, joissa hoidetaan/ otetaan huomioon vain päihderiippuvuus, vaikka ihmisellä olisi myös läheisriippuvuus, toipuminen on tuskalias tunne-elämän prosessi joka päättyy usein varsin ikävästi.
Kehottaisin sinua tulemaan Avominnen infoon ja erityisestiläheispainotteiseen päihdeinfoon. Siellä saat kuulla oman kokemuksen omaavilta ohjaajilta mitä sinun tulisi haluta itseltäsi saadaksesi elämäsi kuntoon ja noihin edellä mainittuihin kysymyksiin vastaukset. Kysy läheisiäsi, erityisesti miestäsi mukaan. Luennolla saatte kuulla, millainen sairaus alkoholismi on ja löytää tiedosta oma elämänne sekä toivottavasti havahtua tekemään asialle jotain.
Ystävällisin terveisin,
Mika Arramies
Kysymys läheiseltä:
Olen seurustellut pian 5 kuukautta miehen kanssa, joka juo joka ikinen viikonloppu itsensä humalaan. Joinakin viikonloppuina hän juo sekä perjantaina että lauantaina. Viikolla hän voi käydä juomassa yhden tai kaksi olutta. Suhde on vasta kovin aluillaan, mutta olen todella huolestunut miehen alkoholin käytöstä. Itsekin kyllä juon, mutta en läheskään joka viikonloppu. Hänen juomiseensa liittyy aina kaverit, joiden kanssa on mukavaa ryypätä.
Miehen käytös ei muutu juodessa mitenkään aggressiiviseksi tai muutenkaan ilkeäksi. Olen huolestunut juomisesta lähinni siksi, että voiko hän koskaan muuttaa juomistapojaan? Oma isäni oli alkoholisti ja tiedän tasan tarkkaan mihin alkoholin suurkulutus voi johtaa. Rakastan miestä ja arki on hyvää. En kuitenkaan voi ajatella tulevaisuutta hänen kanssaan jos juominen on tuota luokkaa ja mahdollisesti jopa kasvaakin. En halua mahdollisille tuleville lapsilleni kotia, jossa pelataan viinan kanssa joka viikonloppu.
Kysymys kuuluu, onko minulla mitään mahdollisuuksia saada juomista vähenemään vai onko tulevaisuus nykypäivääkin synkempi? Miten voisin ottaa asian puheeksi ilman että hän ottaa nokkiinsa?
Kiitos vastauksesta jo etukäteen!
Vastaus:
Hei,
Sinun on ehdottomasti ja rohkeasti otettava asia puheeksi, vaikka hän ottaisi nokkiinsa sillä kyse on sinun elämäsi lisäksi myös todennäköisesti hänen sairaudestaan. Alkoholismiin liittyy oman tilan kieltäminen ja se, että juominen jatkuu aina vaan, vaikka se aiheuttaa kiistattomia haittoja.
Niillä ihmisillä, joilla ei ole ongelmia päihteiden kanssa, ei ole ongelmia selvittää omia riippuvuussuhteita päihteisiin. Muista aina, että kenen kanssa seurustelet viikonloppuisin, miehesi vai päihderiippuvaisen? Jos miehelläsi ei ole ongelmia päihteiden kanssa, asia selviää hyvinkin pian ja hän valitsee parisuhteen pullon sijasta.
Saattaa olla, että lapsuutesi on vaikuttanut parisuhdevalinnassa. Lähtekää siis molemmat kuuntelemaan Avominnen päihdeinfoluento sillä siellä selviää, onko kyseessä sairaus vai ei ja saat itse kuulla, miten alkoholismi vaikuttaa läheisten elämään.
Luennon jälkeen kannattaa tehdä ratkaisuja. Jos miehesi ei lähde luennolle tai jos juominen on alkoholistista, eikä hän ala hoitamaan itseään, suosittelen pikaista eroa. Muuten saat sen mitä pelkäät. Rohkeutta sinulle tehdä päätöksiä ja ottaa vastuun omasta elämästä. Kannattaa tulla kuuntelemaan myös meidän ns. läheispainotteista infoa, jossa paremmin ymmärrät, miksi on vaikea irrottautua, vaikka se olisi välttämätöntä.
Ystävällisin terveisin,
Mika Arramies
Kysymys läheiseltä:
Hei,
kiitos hienoista sivuista, joiden osoitteen olen monelle antanut. Myös miehelleni, joka ei niitä lue, kun ei tarvitse. Ongelma on kuulemma enimmäkseen minun. Välillä olen itsekin hämmentynyt, olenko vain turhan kriittinen, kiukkuinen, vaativainen ja rakastamiskyvytön. Tässä on mukana parisuhteen ongelmaa, eikä kaikki johdu alkoholista eikä korjaannu välttämättä raitistumisen myötä. Meidän ongelmamme ovat lähes nolostuttavan pieniä verrattuna tarinoihin, joita olen täältä lukenut. Silti rohkaistuin kysymään alan todellisilta ammattilaisilta, kun asia mieltäni rasittaa.
Hän on yli 60-v ja käyttänyt yli 40 v ajoittain runsaasti ja joka tapauksessa säännöllisesti alkoholia, aina viikottain. Siinä hän on oikeassa, että on kyennyt hallitsemaan käyttöään luisumatta alkoholistiksi. Minä olen ollut kuvioissa 13 v. Määrät ovat vaihdelleet jossain suurkuluttajan ja päihderiippuvaisen rajoilla ja välillä tekemäni AUDIT-kyselyn pisteet hälyttävät lähelle riskirajaa ja välillä todennäköistä päihderiippuvuutta. Suvussa on vahva rasitus.
Olen itsekin juonut aivan liikaa ajoittain joissain elämänvaiheissani ja välillä suorastaan alkoholistisesti, mutta nyt tunnen olevani pysyvästi vapaa riippuvuudesta säännöllisten henkisten ja psykofyysisten harjoitteiden myötä, jotka ovat muuttaneet myös mielihyväkäyttäytymistä. Voin juoda tai olla juomatta, ehkä muutama annos kuukaudessa tai olla viikkoja ilman. Biologinen alttiuteni on siis kai lievä. Ongelma on kuitenkin liian lähellä, pari-kolme vuotta vanha, joten reagoin mieheni käytökseen voimakkaasti.
Viimeisen parin vuoden ajan hänen viikkoannoksensa ovat olleet 3 (joskus alun neljättä) pullollista viiniä eli reilut parikymmentä annosta viikonloppuisin pe- ja la-iltaisin nautittuna yksin tietokoneen tai tv:n ääressä muun perheen mentyä nukkumaan. Useina viikonloppuina olen herättänyt joskus aamulla tuolista nukkumasta. Kriisitilanteissa on tarvittu enemmän, väkeviäkin välillä, ehkä 12 annostakin on mennyt, kun on tosi paha paikka ollut, muutaman kerran vuodessa. Ja jos on ollut hyvä syy juhlia, sitten on mennyt myös humalan puolelle.
Nyt ovat määrät vähentyneet noin 8-10 annokseen viikossa kahtena iltana nautittuna( toistaiseksi) kun eräs tilanne pelästytti todella. Lapsi ei ole tähän asti joutunut kärsimään, mutta sattui poissa ollessani todistamaan syvää humalatilaa- grillijuhlan ryyppykaverikin oli- ja reagoi siihen vahvasti. Reagoin minäkin, totesin eron olevan edessä, jos sama meno jatkuu. Sitä aiemmin oli myös yksi kriittinen vaaratilanne hänelle itselleen, joka onneksi meni ohi. Tapaturma oli lähellä, alkomittarissa 1,8 o/oo aamuyöstä. Hän ei koskaan oksenna eikä kuulemma ole krapulaa, väsyttää vain.
Puolustukset muistuttavat alkoholistin selityksiä, väsymys, oikeutus (vaimon nalkutus, häijyys, stressi, lapsuus). Hän tarvitsee omaa aikaa, jota jostain syystä ei ole kunnolla kuin pikkutunneilla lasin seurassa. Minun käytökseni ja tunteeni ovat tuttua läheisriippuvuuden kuvauksista, pullojen laskemisesta kyttäämiseen.
Syyllisyys on yksi, ikään kuin hänelle juominen tai minun rakkauden tunteeni olisivat vaihtoehtoja. Nyt alkaa olla kuitenkin mitta täysi ja väsymys, kireys, pettymys, suorastaan viha alkavat tulvia ja vuotaa keskusteluihin. Hammasta purren olen koettanut muuttaa käytöstäni, tunnettani ja asennettani, mutta eihän se niin toimi. Olen hakenut itselleni apua ja järjestänyt elämäni mahdollisimman mukavaksi muutoin.
Olen ehdottanut menoa luennoille, perheterapiaan, kurssille – ei ole tarvetta eikä ne auta, on vastaus. Lapsen takia on kuitenkin koetettava yrittää, kun heidän suhteensa on tärkeä molemmille. Ja kun elämä ei ole ollut sentään sietämätöntä, hän ei ole väkivaltainen eikä aggressiivinen (paitsi ärsytettynä). Tämä on hänenkin puolustuksensa. Työnsä on hoitanut, nyt eläkkeellä harrastuksensa. Ja hän on pettynyt, kun en ole iloinen siitä että hän ei enää juo arkipäivisin paria konjakkiaan tai olutta, jotka olivat työstressiin lääke.
Nyt viini kuulemma rentouttaa ja tuo mielihyvää, joskus vain voi mennä vähän yli, mutta on hallinnassa. Eniten minua huolestuttaa hänen jonkinasteinen ohimenevä sekavuutensa, kun herätän hänet aamuyöstä. Noin 10 annoksen jälkeen aiemmin hän on kuulostanut joskus aivan oudolta, ei ole ollut orientoitunut aikaan eikä aina paikkaan, kesto on noin 10-15 min. On luullut olevansa toisessa huoneessa tai että on jo aamu tai että sanoin jotain muuta.
Tänään sama oire tuli jo noin 5-6 ilta-yö-annoksen jälkeen, kun nukkui tuolissa. Voi toki olla, että on jossain jemma, jota en tiedä tai että on ottanut jotain uni- tai rauhoittavaa lääkettä vaikka kieltää molemmat seikat (on joskus aikoja sitten niinkin käynyt). Mutta todennäköisemmin ei ole muita tekijöitä. Hän vetoaa aina stressiin tai väsymykseen. Stressiä hän hoitaa valvomalla öitä pikkutunneille tuolla tavoin, ja nukkuu puolille päivin viikonloppuisin.
Tällaisia tapoja oli jo aiemminkin, mutta ei niin säännöllisesti työssä ollessa. Hän on kohtalaisen terve, mutta käyttää tsafirlukasti- ja varfariinilääkitystä, joilla ei pitäisi olla yhteisvaikutuksia alkoholin kanssa, paitsi tietysti verenvuotoriski. Olen itse terveydenhoidon ammattilainen.
Onko tässä mahdollisesti noilla annoksilla jo kehittymässä alkoholidementia? Vai onko tämä vain normaalia väsymystä, tokkuraa ja alkoholin tavanomaista vaikutusta? Tämänikäinen ei vain kestä enää kuten nuoremmat. Hän vaikuttaa olevan juovuksissa jo muutaman annoksen jälkeen.
Olen myös kuullut tapauksista, joissa vasta eläkkeelle jäätyään henkilö on alkanut alkoholisoitua nopeasti. Mietin myös, olisiko minun hyvä hakeutua läheisriippuvuushoitoon vai onko tämäkin kysymys nyt vain oire siitä, ylivastuullisuutta kenties? Olenko kenties omasta historiastani johtuen yliherkkä? Vai onko nykyinen elämäntapamme niin alkoholin läpitunkemaa, että tunnen olevani jotenkin nipottaja kun olen itse asiassa tervehtynyt/tervehtymässä? Toivottavasti tästä on apua muillekin ongelman kanssa tasapainoilijoille.
terveisin,
Päivä kerrallaan
Vastaus:
Hei ja kiitos kirjoituksestasi,
Vastaisin lyhyesti ja ytimekkäästi; Juominen voidaan määritellä alkoholistiksi useimmiten jo silloin, kun siitä katsotaan olevan haittaa ihmiselle itselleen ja/tai läheisille. Maailman Terveysjärjestön riippuuvuusoireyhtymän kriteeristöstä kohta 6 on mielestäni paras kuvaamaan riippuvuutta: ”Käyttö jatkuu huolimatta sen aiheuttamista kiistattomista haitoista, joista käyttäjä on tietoinen tai joista hänen voidaan olettaa olevan tietoinen.”
Audit-testeihin on hyvä kaunistella asioita eikä siitä saadut tulokset useimmiten vastaa todellisuutta. Kehoittaisin katsomaan kotisivuiltamme kohtaa:”Mitä alkoholismi on?”. Kannattaa myös tulla kuuntelemaan infoluentoamme, joiden aikataulut löydätte kotisivuiltamme kohdasta luennot.
Miehenne juominen aiheuttaa teille molemmille jatkuvasti haittaa, enkä ole tavannut vielä stressissä olevaa ihmistä, jolle toistuva alkoholin haitallinen juominen olisi ollut apuna stressistä selviytymiseen. Itsekin käytin aikanaan stressiä ja yrittäjyyden tuomaa työmäärää syynä alkoholistiselle juomiselleni. Todellisuudessahan juominen olisi pitänyt silloin lopettaa.
Alkoholismissa ei ole kyse juomisen määrästä vaan sen laadusta. Mitä tapahtuu, kun Jeppe juo, eikä niinkään miksi Jeppe juo? Kuinka helppoa juominen on lopettaa toistuvasti pieniin (sopiviin) määriin ja kuinka paljon juomista odottaa, paljonko se pyörittää mieltä selvinä aikoina, mitä juominen aiheuttaa jne.
Läheisriippuvuus on ytimekkäästi sitä, että sotkeutuu ilmiön (kuten alkoholismi) kautta elämiseen niin pahoin (mm. kontrolloimalla), että kadottaa oman minuutensa. Alkoholistiperheen lapsilla tämä ilmiön kautta eläminen alkaa jo lapsuudessa ja oma persoonallisuus jää pieneksi läheisriippuvuvaisen luonteenpiirteiden ja käyttäytymismallien alle.
Luonteenpiirteet ja käyttäytymismallit ovat usein persoonallisuudessa niin hallitsevia, että voisi olla hyvä käydä Avominnen intensiivinen läheishoito, lähtee miehenne hoitoon tai ei. Siellä saisitte ohjausta ja työkaluja, joilla eheytyminen sekä oman persoonallisuuden takaisin saaminen helpottuu merkittävästi. Omin avuin ja ilman ammattimaista ohjausta se on usein erittäin vaikeaa. Kehottaisin vielä katsomaan videon missä käsitellään päihderiippuvuutta sairautena: http://aluetv.fi/Irti-tapojen-orjuudesta-id-98.html
Parhain terveisin,
Mika Arramies
Kysymys läheiseltä:
Hei,
olen kohta kolmekymppinen nainen, ja olen seurannut äitini kehittyvää alkoholismia lähes kahdenkymmenen vuoden ajan ja nähnyt kuinka kaunis, urheilullinen ja vahvaluonteinen äitini on samassa ajassa muuttunut ikäistään vanhemmaksi, sairaaksi ja masentuneeksi ihmiseksi. Jo lapsena ymmärsin, että sammuneen äidin herättely milloin vessasta, sohvalta tai keittiön pöydän äärestä ei ole normaalia alkoholikäyttäytymistä, mutta en oikein tiennyt mitä olisin voinut tehdä muuta kuin toivoa viikonloppujen nopeaa ohimenemistä ja arkeen paluuta, koska työnsä äiti kuitenkin kykeni vielä hoitamaan.
Teini-ikäisenä taisin muutaman kerran yrittää purkaa tilanteen aiheuttamaa ahdistusta haukkumalla äitiäni juopoksi, mutta se ei tosin johtanut muuhun kuin äidin itkukohtaukseen ja minun anteeksipyyntööni. Noin kymmenessä vuodessa alkoholismi muuttui myös viikolla ja työaikana tissutteluksi, tosin minulta äiti ei ole koskaan yrityksistään huolimatta kyennyt pullojaan ja mukejaan piilottelemaan, vaikka en siitä hänelle suoraan ole maininnutkaan.
Ajan myötä äiti jäi työttömäksi sekä loukkasi itsensä kaatuessaan, mutta en tiedä oliko kummankaan syynä (ainakaan pelkästään) alkoholismi vai ei. Tuloksena on siis kuitenkin se, että äitini on entistä masentuneempi, fyysiset kivut ovat kovat ja krooniset ja viiniä kuluu erilaisten kipu- sekä mielialalääkkeiden ohella. Nykyään uskon, että äitini on alkoholisminsa jo itselleen myöntänyt.
Tiedän jopa yhden jakson jokusen vuoden takaa, jolloin hän yritti lopettaa, mutta onnistuen olemaan vain joitain viikkoja selvinpäin. Olemme jopa joskus käyneet suhteellisen järkevän keskustelun siitä, kuinka alkoholismi aiheuttaa paljon pahaa hänen elämäänsä ja että olisin häntä valmis lopettamisessa tukemaan, mutta en voi tehdä sitä hänen puolestaan.
Tällä hetkellä kuitenkin vaikuttaa siltä, että hänen henkiset ja fyysiset voimavaransa ovat lopuillaan. Itse tunnen oloni pääosin surulliseksi ja stressaantuneeksi koska en tiedä miten voisin häntä auttaa, vai voisinko edes. Tunnen syyllisyyttä siitä, etten pysty toimimaan aktiivisemmin hänen auttamisekseen vaan ennemminkin olen passivinen ja etäännytän itseäni hänestä, koska myös häpeän hänen alkoholismiaan.
Pohdin onko alkoholismi syy vai seuraus, sillä tiedän, että äidillänikin on paljon käsiteltäviä asioita menneisyydestään, joita hän on osin yrittänyt turruttaa alkoholin avulla. On tuskallista katsoa hänen kehonsa enneaikaista rappeutumista ja henkistä kärsimystä. Hän on vain varjo entisestä itsestään: heikko, säälittävä ja apua tarvitseva.
Alan yhä useammin itsekin epäillä, että onko tässä edes mitään tehtävissä. Joka tapauksessa pelkään, että viimeistään siinä vaiheessa kun aika hänestä jossain välissä jättää, joudun itse tilille tuntemusteni kanssa: miksi en tehnyt mitään silloin kun hän vielä eli?
Äidin alkoholismi on koko elämäni suurin surua aiheuttanut asia ja olisin valmis mihin vaan, jos tietäisin mikä hänet parantaisi ja saisin vanhan äitini takaisin. En kuitenkaan tiedä, miten voisin häntä parhaiten auttaa ja mikä on se sairaus, jota hänen tilanteessaan pitäisi ensisijaisesti hoitaa: fyysiset kivut, masennus vai alkoholismi?
Vastaus:
Hei!
Kiitos hyvästä kirjoituksestasi ja hyvistä kysymyksistäsi. Alkoholismi on alkuperäinen, primaari sairaus joka on aina hoidettava pois ensin, ennen kuin alkoholismin oireita, kuten masennusta voidaan edes tarkkaan diagnostisoida.
Äitisi oireet ovat hyvin tyypillisiä myöhemmän vaiheen alkoholismissa, eikä tila ainakaan parempaan muutu, jos alkoholismia ei saada hallintaan. Alkoholismi tuottaa lähes poikkeuksetta masennusta ja itsensä vastaista käyttäytymistä (mm. persoonallisuus muuttuu) eikä toisin päin. Jos alkoholismin hoidon jälkeen masennus ja kiputilat jatkuvat, niihin on olemassa hoitoja (terapia/alkoholisteille sopiva lääkehoito), jotka tepsivät vasta sen jälkeen, kun alkoholismista on alettu toipumaan.
Kehotan sinua ja äitiäsi (jos saat hänet tulemaan) tulemaan pikimmiteninfoluennollemme kuuntelemaan, millainen sairaus alkoholismi on. Luennon jälkeen ymmärrät paremmin, miten itse voit vaikuttaa omaan elämääsi nyt ja tulevaisuudessa sekä millä tavalla voit vaikuttaa äitisi hoitoon lähtöön. Avominnessä on tarjolla myös erittäin hyvää hoitoa alkoholismin varjossa eläville/ eläneille läheisille.
Esim. Rovaniemen yksikössä järjestämme läheisille intensiiviviikkoja, joihin kuuluu ohjattua terapiaa n. 36 – 40h ja sen jälkeen jatkohoitoa kerran viikossa neljän kuukauden ajan joko Helsingissä, Tampereella, Oulussa tai Rovaniemellä.
Näissä läheisille tarkoitetuissa hoidoissa saadaan ymmärrys, kuinka paljon alkoholismin vaikutuspiirissä eläminen on vaikuttanut omaan käyttäytymiseen, luonteenpiirteisiin, tunnetiloihin, parisuhdevalintoihin, ammatinvalintoihin jne. Vaikka ei eläisikään enää alkoholismin välittömässä vaikutuspiirissä, on henkinen riippuvuussuhde alkoholistiin/alkoholismiin saatava katkaistua ja vasta sen jälkeen voidaan aloittaa eheytyminen. Läheisen pelastettu elämä on aivan yhtä tärkeä kuin holistin pelastettu elämä ja jokaisen kannattaa pelastaa ensisijassa itsensä, jotta voi olla toisille apua tarvitseville apuna.
Meillä on infoluentoja myös läheispainotteisesti ja niistä on aina erillinen merkintä kotisivujemme kohdassa luennot. Ohjattua 12-askeleen läheishoitoa annamme Rovaniemen majoituksessa järjestettävän hoidon lisäksi Helsingissä ja Tampereella iltaisin annettavana hoitona, jolloin hoidossa voi käydä päivätyöläiset lähialueilta omasta kodista käsin. Läheishoitomme on esim. käyneet monet raitistuneet alkoholistit, jotka ovat olleet itse alkoholistiperheen lapsia. Heidän lapsuuden asiat nousevat esiin tuskaisena tunne-elämänä, kun alkoholismista on ensin toivuttu.
Toivottavasti tämä tieto auttaa sinua tässä vaiheessa. Mitä äitisi eteen voit nyt tehdä on se, että tulet/tulette infoluennolle, etsit hänelle hyvän hoidon ja esität sitä hänelle. Hän vastaa elämästään ottamalla avun vastaan tai valitsemalla pullon. Hän tekee valintansa oman elämänsä suhteen, tee sinäkin.
Ystävällisin terveisin,
Mika Arramies
Kysymys läheiseltä:
Hei,
Olen 42- vuotias nainen. Minulla oli alkoholisti miesystävä ja neljä vuotta häntä katseltuani sain tarpeekseni ja sain suhteemme viimein poikki. Nyt olen kohdannut uuden rakkauden ja kas kummaa hänkin osoittautui alkoholistiksi. Ongelma on siinä, että olen pikkutyttönä ollut aivan lääpälläni tähän mieheen ja nyt kolmenkymmenen vuoden jälkeen tapasin hänet yhtäkkiä uudestaan ja rakkautemme roihahti ilmi liekkeihin.
Onnekseni hän on norjalainen ja asuu siellä ja minä asun reilun tuhannen kilometrin päässä hänestä. Joten kesän jälkeen tulin kotiini miettimään kannattaako suhde kyseiseen mieheen. Tunteeni vuorottelevat väliin tosirakastuneen ja väliin ”ei missään tapauksessa” välillä. Tiedän hänen olevan alkoholisminsa alla se sama ihana poika mikä silloin oli ennen ainoatakaan tippaa. Miten lähtisin tukemaan häntä raitistumiseen parhaiten? Jotenkin koen, että hän tahtoo sitä mutta ei tahdo löytää elämästään syytä miksi raitistua. Ei ymmärrä vielä sitä, että itsensä takia.
Hänellä on paljon traumaattisia tapahtumia takana, joita hän ei ole käsitellyt. Kuten esimerkiksi parhaan lapsuuden ystävänsä kuoleminen yliannostukseen ja hän vielä löysi tämän ihmisen. Hän on myös käyttänyt huumeita mutta ne hän on jättänyt jo kymmenen vuotta sitten. Hän ei käytä mitään lääkkeitä. Vain kalja on hänen himonsa ja sitä menee. Minä ymmärrän etten voi häntä muuttaa mutta kai voin jotain tehdä auttaakseni häntä? Ymmärrän myös sen, että alkoholismi on sairaus ja sen syntyyn hän ei ole voinut vaikuttaa. Onko ainoa keino vain rukoilla?
Nm. Kysymysmerkki
Vastaus:
Hei!
Alkoholismi on todellakin sairaus. Lyhyesti kerrottuna se on riippuvuutta kemiallista riippuvuutta aiheuttaviin aineisiin. Vaikka mies on jättänyt huumeet, ei hänen biologinen sairautensa ole hävinnyt mihinkään. Olut on myös huumausaine ja aiheuttaa saman tyyppiset oireet elämässä kuin vaikkapa heroiini. Molemmat aineet riippuvaisella johtavat todennäköisesti ennenaikaiseen kuolemaan. Norjassa on hyviä 12-askeleen hoitoja.
Laita miehelle ehdoksi raittius ja hoitoon hakeutuminen ehdottomasti ennen suhteen suhteen aloitusta. Muussa tapauksessa on varmaa, että koet jälleen päihderiippuvuushelvetin. Alkoholismin hoidolla ja menneen elämän traumoilla ei sinänsä tarvitse olla yhteyttä, mutta varmaa on ainakin se, että hoitamaton päihderiippuvuus aiheuttaa tulevaisuudessa traumoja. Traumat ovat usein alkoholistille hyvä syy juoda ja toisille taas ”ymmärtää” tämä tuhoisa juominen. Tällainen ”ymmärtäminen” vain edesauttaa riippuvuussairauden etenemisen. Tule kuuntelemaan alkoholismi / läheisluentojamme. Siellä sinulle selviää mistä on kysymys. Aikataulut ja paikat löydät tästä.
Ystävällisin terveisin,
Mika Arramies
Kysymys päihderiippuvaiselta:
Hei,
Olen 28 vuotias nainen ja juonut vähintään kerran viikossa melkein aina sammumiseen asti yli kymmenen vuotta. Isäni on on juonut jo vuosia tissutellen joka ilta ja äitini joi myös ennen usein humalahakuisesti. Äitini on pystynyt lopettamaan. Olen todella huolissani itsestäni sillä minulla on 8 kk lapsi ja olen taas ratkennut juomaan melkeinpä kerran viikossa. Raskausajan olin luonnollisesti selvin päin.
Nykyään juomiseni on pahentunut sillä juon monesti vielä aamullakin niin kauan kuin juotavaa riittää. Lapsi on kyllä hoidossa aina. Minulla on jo masennusta ja paniikkihäiriötä ollut vuosia. Haluan eroon alkoholista mutta se päätös tuntuu pitävän aina vaan hetken kunnes taas haluan juoda, lupaan sitten juoda niin kuin normaali ihminen enkä aamuun asti mutta on näköjään mahdotonta. Juomistilassa minusta tulee ylimielinen ja kuvittelen että pystyn mihin vaan ja todellisuudentaju todella heikkenee. Olen varmaan noin 3-4 promillen humalassa aina.
Juomisesta seuraavana päivänä itken ja vapisen ja sydän hakkaa ja pelkään todella kuolevani. Minulle on määrätty rauhoittavia joita olen ottanut avuksi mutta ei tuo helpotusta enää. Juomisen jälkeiset tilat ovat todella pahentuneet ja pelkään kuolevani vielä tähän. Menee aina viikko että saan itseni suhtkoht normaaliin kuntoon. Ja sit kun huono ja ahdistunut olo poistuu niin taas haluan juoda. Myös juodessani sykkeeni nousee 130 hujakoille ihan vaan levossa.
Haluan tosissaan päästä tästä kokonaan eroon mutta en ole onnistunut. Olen muuten aina neljän seinän sisällä ja elämän sisältö on tyhjää ja kun juon niin tosiaan ajatusmaailmani muuttuu niin että kuvittelen asioiden olevan toisin. Taustaani kuuluu myös humalassa itsetuhoista käyttäytymistä.
Haluan selvitä tästä tilanteessa, tuntuu että koko elämä on valunut jo hukkaan. En tahdo että tyttäreni jää ilman äitiä jos tämä jatkuu.
Vastaus:
Hei,
Sinun kannattaisi ehdottomasti mennä kuuntelemaan meidän infoluentoa, jossa sinulle selviää, mistä käyttäytymisesi johtuu. Alkoholismi ei ole selkärangattomutta eikä tahdon heikkoutta vaan äärimmäisen vakava biologinen aivosairaus jota ei lääkkeillä voi hoitaa pois. Meillä alkoholisteilla on mennyt kontrollikyky juomiseen nähden ja se johtuu meidän hermostosta.
Alkoholismi aiheuttaakin tietynlaista, sairauden oireisiin liittyvää käyttäytymistä, ei tietynlaisia ihmisiä. Kirjoitit vanhempiesi juomisesta eli sinulla on todennäköisesti geneettistä perimää alkoholismiin. Genetiikka onkin merkittävin tekijä alkoholismin syntyyn. Vanhempia, itseä tai ketään muutakaan ei kannata syyttää omasta sairastumisestamme, sillä alkoholismi periytyy todennäköisesti jo usean sukupolven takaa, eikä syyttely muutenkaan auta ketään.
Ei ole myöskään harvinaista, että alkoholismin perimä ”hyppää” myös yhden sukupolven yli. Lähde siis etsimään apua, tule kuuntelemaan infoluentoa. Tiedät sen jälkeen paremmin, mitä sinun pitää itsesi kanssa tehdä.
Ystävällisin terveisin,
Mika Arramies
Kysymys läheiseltä:
Hei Mika,
Kirjoitan sinulle Australian Tasmaniasta kiittakseni sinua erittain hyvista vastauksista kysyjien kysymyksiin.
Olen viimeiset seitseman vuotta ollut naimisissa alkoholistin kanssa ja kysyjien kommentit ovat minulle enemman kuin tuttuja. Olen kaynyt lapi kuvaamasi alkuvaiheen toivoineen ja pelkoineen, keskivaihekin on jo tullut koettua.
Mieheni piilottelee juomisensa naapureilta, ystavia hanella ei ole. Han on ollut tyoton avioliittomme ajan, mutta on opiskellut vaihtelevalla menestyksella. Tehtavien tekeminen teettaa stressia ja silloin taytyy juoda, sota-ajan lapsuus (han on syntynyt vuonna 1951 samoin kuin mina) on yksi veruke, niita riittaa loppumattomiin. En voi luottaa haneen pienimmissakaan asioissa, jos annan hanelle rahaa ruokaan, jotta han voisi tehda ostokset toissa ollessani, aina unohtuu ruokatavaroiden osto, ja rahat menevat viineihin ja tupakkaan (mina en juo enka polta).
Salakahmaista juomista jatkuu tavallisesti pari paivaa, kielenkaytto muuttuu agressiivisemmaksi ja sekavammaksi sita mukaan kun humalatila nousee. Seuraavana paivana han teeskentelee, ettei mitaan pahaa ole tapahtunut. Tata kierretta on jo jatkunut seitseman vuotta, se on seitseman vuotta liian kauan. Olet oikeassa siina, ettei kulisseja kannata pitaa ylla, olen syyllistynyt siihen naihin asti, koska minulla on akateeminen virka, elatan silla mieheni Tasmaniassa. Omaan kotiin muuttaminen on ongelma, koska talo missa asumme, on minun omistusasuntoni.
Parhain terveisin,
Leila Toiviainen RN Ph.D.
Lecturer, University of Tasmania
Vastaus:
Hei Leila,
Kiitos itsellesi, että kirjoitit ja vielä omalla nimelläsi. Meillä taitaa olla ollut tänä vuonna intensiivihoidossa jo yhtä paljon läheisiä kuin holisteja. Alkoholismi on salakavala sairaus, mutta salakavalaa on myös sen vierellä sairastuminen. Holisti lupailee itselleen ja läheisille muutosta ja kaikki myös oikeasti toivovat sitä, mutta kerta toisensa jälkeen sairaus vie voiton ja tuhoaa lopulta ihmisenkin.
Tärkeintä onkin tietää, että kukaan ei ole syypää näihin sairastumisiin, mutta ketään ei voi myöskään syyttää alkoholismille hukatuista vuosista. Peilin edessä on hyvä käydä keskustelua ja todeta kestämätön tilanne ja hyväksyä asiat, joita ei voi muuttaa ja muuttaa sitten ne asiat mitkä voi. Rohkeutta muutoksiin tarvitaan, koska pelko paremmasta elämästä on meille ihmisille usein se kaikkein kovin pelko. Meillä on yksi elämä elettävänä.
Terveiset täältä aurinkoiselta Rovaniemeltä,
Mika Arramies
Kysymys läheiseltä:
Hei,
Olen huolissani mieheni juomisesta, joka tuntuu pahentuneen viimeisen vuoden aikana. Mieheni käy säännöllisessä päivätyössä, ja joka perjantai hän ”rentoutuu” juomalla vähintään kaksi sikspäkkiä puolen litran oluttölkkejä. Hän kertoo näin ”nollaavansa” työviikon tai muut stressit. Nyt aivan viime aikoina hän on ostanut perinteisen korin kaljaa ja joskus melkein koko kori menee yhteen iltaan. Kaljat salakuljetetaan kotiin naapurien näkemättä, meillä ei koskaan ole ryyppyseuraa, baariin hän ei halua lähteä vaikka olen sitä monta kertaa pyytänyt.
Mieheni istuu sohvalla tai tietokoneen ääressä yksin ja juo. Valvottuaan aamuyöhön mieheni on lopun viikonlopun väsynyt, juo muutaman oluen tai sikspäkin ja joskus intoutuu touhuamaan kamalasti. Juominen ”ansaitaan” jollain tapaa. Lisäksi mieheni juo nykyisin viikolla iltaisin 2-3 olutta ”unilääkkeeksi”. Aikaisemmin hän pystyi olemaan viikolla parikin päivää ilman olutta. Loma-ajat ovat asia erikseen, silloin juodaan enemmän, esim. useampana päivänä peräkkäin kännit, kun ei ole työtä esteenä.
Lähes poikkeuksetta juominen saa aikaan muistinmenetyksen ja humalassakin hänen on vaikea muistaa esim. mitä tapahtui puoli tuntia aikaisemmin. Ja jos juominen ylittää tuon kaksi sikspäkkiä, mieheni persoona tuntuu muuttuvan: hänestä tulee aggressiivista valtaa ihaileva, rasistisenkin tuntuinen sinkkumies. Silloin minulle hän alkaa suoltaa enemmän tai vähemmän loukkaavaa tekstiä.
Pahimmillaan hän alkaa puhua sekavia; tuntuu kuin hän juttelisi kuvittelemilleen ihmisille. Aikaisemmin, noin puolitoista vuotta sitten, tuohon muutokseen ”riitti” 9 puolen litran olutta. Olen oppinut tarkkailemaan hänen juomistaan ja sen aikaansaamia muutoksia, koska aikaisemmin hänestä tuli juotuaan joskus aggressiivinen. Juomiseen liittyy ihailua, salailua ja selittelyä. ”Juon jotta rentoutuisin”, ”se ja sekin joi silloin niin paljon eikä mitään seurannut”, ”enhän minä humalassa mitään pahaa tee”, ”ilo ilman juomista on teeskentelyä”. Hän ei osoita huolestumista muistin menemisestä, sekavista puheistaan ja muuttuvasta persoonastaan. Hänen mielestään kaikki juovat perjantaisin.
Hän puhuu juomisesta iloisena ja hauskana asiana. Oluet hän kuljettaa kotiin salaa naapureiden katseilta, tyhjiä tölkkejä hän ei kauppaan vie. Reissut yms. ajoitetaan niin, että perjantaikännit voidaan ottaa. Hän on juomisen kanssa kuin saippua, joka lipeää kädestä; hän ei suostu oikeasti asiasta puhumaan, selittelee kaiken vain parhain päin. Minä olen se liioitteleva ja turhasta nipottava ihminen, kun huolehdin hänen ”muutaman oluen” juomisestaan. Toisinaan hän pyytää minua olemaan onnellinen puolestaan, koska hän on onnellinen juodessaan.
Miltä tämä teistä kuulostaa? Kuvittelenko vain, vai onko tilanne etenemässä huonompaan suuntaan? Entä mitä on odotettavissa? Tilannetta hankaloittaa se, että meillä on pieniä lapsia. Hoidan heitä käytännössä yksin, mieheni osallistuu lähinnä vointinsa ja sen mukaan, miten häntä huvittaa. Mieheni on luvannut, että kun lapset ymmärtävät asioita, he eivät koskaan näe häntä humalassa. Olettaisin, että tämä viittaa muutaman vuoden päähän. Ylipäätään juomiseen liittyvät lupaukset sijoittuvat jonnekin tulevaisuuteen, hän on puhunut joskus juomisen kohtuullistamisesta, mutta käytäntöön hän ei ole vielä sitä vienyt. Hän ei pysty olemaan ilman olutta yhtä viikkoa, mutta hän ei pidä asiaa ongelmana; minulla on kuulemma ongelma.
Niin onkin. Minua inhottaa, surettaa, hävettää ja suututtaa. Siedän tilannetta vaihtelevasti, huomaan ajoittain valehtelevani itselleni. Tunnen fyysistä kuvotusta ja pahaa oloa jo oluen hajusta, minua inhottaa ajoittain voimakkaasti hänen läheisyytensä. Minua suututtaa ja surettaa kuunnella teinipoikamaista lässytystä siitä, miten kivaa on olla kännissä ja miten hyviä vaikutuksia oluella on. Minä olen se tylsä tyyppi, kun en juo. Minua suututtaa se, miten hän väheksyy juomisensa vaikutuksia ja olettaa, että kaikki on kuin ennenkin, vaikka ilta ja yö olisi mennyt miten.
Häpeän oluttölkkejä ja oluen hajua kotonamme, kun herään lauantaiaamuisin hoitamaan lapsiamme. Häpeän sitä, etten ole pystynyt lähtemään. Tunnen itseni eristyneeksi ja yksinäiseksi. Ystäviä on vaikea tavata, koska tuntuu, että olen valheellinen ja ylläpidän kulissia. Viikonloput ovat surullista aikaa, lomat vielä surullisempaa. Tuntuu, että maailmani olisi vääristynyt ja että olisin vain sivustakatsoja elämässäni. Ilo on pitkälle kaikonnut elämästäni, itsetunto on pohjalukemissa. Toistaiseksi selviän, mutta pelkään, mitä tämä minulle tekee. Johtuuko tällaiset reaktiot alkoholismista? Mitä alkoholismi tekee alkoholistin läheisille?
Olen miettinyt paljon pois muuttamista, mutta minua pelottaa, jos meille jää lasten yhteishuoltajuus. Uskon, etteivät ulkopuoliset voisi ikinä aavistaa, mitä kotonamme tapahtuu. Mieheni on erittäin taitava valehtelija, hän puhuu mustankin valkoiseksi. Ja mistään hän ei puhu niin kaunopuheisesti kuin juomisestaan. Erotilanteessa minun pitäisi näyttää toteen hänen juomisensa, mutta miten tehdä se, koska ainoa todistaja olen minä? En usko mieheni kykenevän hoitamaan lapsia tai pohjimmiltaan edes haluavan sitä, mutta olen aivan varma, että kiusaa hän yrittäisi tehdä lastemme avulla. Kysyisin, miten huoltajuusasiat näissä tilanteissa menevät ja miten voin todistaa mieheni juomistavat?
Nm. Never free, never me?
Vastaus:
Hei,
Ensiksikin sanon, että miehesi alkoholismi muuttaa myös sinua, ei ainoastaan miestäsi. Alkoholismi vie aina tilaa ja huomiota läheisen elämästä. Läheisen käyttäytyminen alkaa muuttumaan ja huomio minkä alkoholismi vie, on pois esim. lapsen huomion tarpeista. Toivo paremmasta ja pelko tulevasta ovat läheisen alkuvaiheen tunteita. Keskivaiheilla läheinen pyrkii usein kontrolloimaan toisen elämää ja juomista saattaen sairastua jopa vahvuuteen.
Ei ole harvinaista, että tässä vaiheessa ”opetetaan” holistia, eli aikuista ihmistä, miten hänen pitäisi elää ja juoda. Kun nämäkään keinot eivät auta, oma elämä ajautuu kaaokseen, usein uhrin ja marttyyrin asemaan. Tässä vaiheessa moni läheinen kokee pohjakokemuksen: ”En voi kontrolloida toisten elämää, minun on siis autettava itseäni”.
Kuvailemasi miehesi juominen ei ole ns. ”normaalia” juomista vaan pakonomaista, alkoholismille tyypillistä. Pakonomaisuutta ja kontrollin puutetta kuvaa se, että hän juo joka viikonloppu, vaikka se tuottaa itse asiassa väsymystä ja hankaluuksia. Hauskaa tuollainen juominen ei enää missään nimessä ole. Jos olisi, miksi hän piilottelisi sitä naapureilta? Ei hauskuutta kannattaisi peitellä, vaan jakaa iloa muiden kanssa. Salailu, peittely ja oman tilan kieltäminen ovat merkkejä riippuvuudesta.
Kemiallinen riippuvuus eli alkoholismi etenee pitkällä aikajänteellä aina vain huonompaan suuntaan, jos juominen jatkuu. Edetessään se aiheuttaa myös paljon surua ja murhetta perheelle. Selittelyillä kuten: ”lopetan sitten, kun lapset kasvavat”, ”raskas työ vaatii raskaat huvitukset”, ostetaan juomiselle aikaa. Älä usko noihin selityksiin vaan ala pitämään itsestäsi huolta. Ota alkoholismista tietoa. Lue kotisivuiltamme kohta: ”Mitä alkoholismi on” ja jos sinulla olisi mahdollisuus päästä luennollemme niin tule sinne ja pyydä mukaan myös miestäsi.
Jos hän ei lähde niin tule sinä. Sinulla ja lapsillasi on oikeus elämään, mihin ei kuulu alkoholistinen juominen. Se, että miehesi on alkoholisti, ei tee hänestä huonoa isää tai ihmistä. Hän on sairas, eikä pysty enää kontrolloimaan omaa juomistaan. Sairaus ei kuitenkaan vapauta häntä vastuusta ja jos hän ei lähde hoitamaan itseään, ei sinunkaan kannata jäädä katsomaan tilanteen pahenemista.
Voit soittaa minulle, jos haluat jutella asiasta lisää.
Ystävällisin terveisin,
Mika Arramies
Kysymys päihderiippuvaiselta:
Hei,
Olen huolissani omasta alkoholinkäytöstäni. Olen 19-vuotias nainen ja opiskelen lukiossa. En juo kovin usein, muutaman kerran vuodessa, mutta joka kerta kun käytän alkoholia, se menee äärimmäisyyksiin. Juon kerralla niin paljon alkoholiannoksia, että ”sammun” tai en muista edellisestä illasta mitään. Viimeksi join miltei pullollisen vodkaa ja lisäksi viiniä sekä olutta. Käytän aina siis myös väkevämpiä alkoholijuomia. Viime aikoina juomiskerrat ovat olleet tiheämmässä.
Olen huolissani tilanteestani, koska isäni on kuollut alkoholismin vuoksi. Isästäni tuli alkoholisti jo 16-vuotiaana. Suvussa alkoholismia on muutenkin, mutta isäni on läheisin joka sen seurauksena on kuollut. Isäni kuoleman jälkeen äidilläni oli uusi mies, joka oli myös alkoholisti. Ensimmäisen kerran join itseni humalaan 12-vuotiaana. Siitä lähtien olen käyttänyt alkoholia, mutta en säännöllisesti. Muita päihteitä en käytä. En juo yksin ollessani, vaan aina kun on muita ympärillä. Pahimpana ongelmana on se, että haluaisin jatkaa juomista jo seuraavana päivänä heti krapulasta selvittyäni.
Alkoholia käyttäessäni minulle ei ole sattunut mitään vakavaa, mutta juon aina liikaa ja saatan menettää muistini. En siis osaa lopettaa juomista ajoissa. Opiskelua alkoholinkäyttöni ei vielä tähän mennessä ole haitannut. Olen melko aikaisessa vaiheessa liikenteessä asiani kanssa, mutta olen vasta hiljattain tajunnut, että haluan vain jatkaa juomista. En tiedä, pystynkö lopettamaan alkoholinkäyttöäni itse. Lisäksi olen aiemmin ollut masentunut, mutta se on jo hoidettu. Tulevaisuuteni pelottaa minua, koska en voi olla varma siitä, mitä tapahtuu jos masennun uudestaan ja sen lisäksi alan juoda useammin.
Aiemmin mielentilat eivät ole vaikuttaneet juomiseeni, mutta juodessa saatan olla hyvin iloinen tai hyvin surullinen. Itse nämä kyseiset muutamat alkoholinkäyttökerrat ovat olleet toistaiseksi kontrollissa, eli en juo koskaan arkipäivinä tai jos seuraavana päivänä on jokin sovittu meno. Olen miettinyt jonkun aikaa avun hakemista, ja haluankin nyt tietää onko pyyntöni tarpeeksi aiheellinen.
Nm. Nuori alkoholisti(ko)?
Vastaus:
Hei !
On hyvä, että olet havahtunut juomisongelmaasi ja otat yhteyttä, sillä kuvailemasi elämän ja juomisen laatu on selvästi alkoholistista. Uskon, että geneettinen alttiustasosi alkoholismiin on periytynyt niin voimakkaasti, että jo ensiryyppäykset ovat puhkaisseet sairauden. Juomisen kokee tällöin voimakkaasti omana juttunaan ja suhde päihteeseen on voimakkaan tunteellinen, jopa rakas. Näissä tapauksissa ei ole merkitystä otatko alkoholia ensimmäisen kerran 12-vuotiaana vai 40-vuotiaana, sairaus alkaa ohjamaan elämääsi ja siinä tehtäviä valintoja.
Suurin osa alkoholisteista on sairastunut juuri tällä tavalla. Yleisesti tätä ei aina ymmärretä, koska juomisen aiheuttamiin ongelmiin havahdutaan monasti vasta vuosien juomisen jälkeen, sillä juomiselle keksitään aina syitä. Vasta kun ”syyt” ja selitykset on juotu loppuun alkaa realismi hahmottumaan. Sairauden puhjettua naisten ”alamäki” on usein nopeampaa kuin miesten, johtuen fysiologisista seikoista.
Alkoholismissa on yleisesti kyse siitä, että juomista ei pysty kunnolla lopettamaan, kun sen on aloittanut. Tämä ei johdu juomisen lopettamisen osaamattomuudesta tai esim. lapsuuden kotioloista ja kasvatuksesta vaan puhtaasti biologisista seikoista, keskushermoston kyvystä toimia etanolilla. Juomisen alettua alkoholistin aivot vaativat lisää kemiaa ja tämä taas estää omaa tahdonvoimaa hallita tilanne. ”Ei alkoholisteilla” tällaista mekanismia ei ole.
Alkoholimissa on kyse aivosairaudesta ja silloin ihminen ei päätä itse, onko hän sairas vai ei. Sen takia sinäkin tarvitset ehdottomasti apua sairautesi hoitoon, sillä juomisen jatkuessa vaikkapa masennus tms. alkoholismiin liittyvä oire tulee vääjäämättä aiheuttamaan elämänlaadun voimakasta huononemista ja olet kuitenkin aina saman valintatilanteen edessä. Ota yhteyttä minuun puhelimitse niin keskustellaan asiastasi lisää.
Ystävällisin terveisin,
Mika Arramies
Kysymys läheiseltä:
Hei,
Mieheni on viimeisen 4 vuoden aikana lisännyt juomistaan, nyt takana on 4 viikon loma ja pahimmillaan tyhjiä tölkkejä kertyi miltei muovikassillinen. Päivässä. Hän viettää arkenakin monta iltaa viikossa saunassa, missä hän istuu yksikseen, juo olutta, kuuntelee musiikkia ja ”rentoutuu”. Viikonloppu tarkoittaa automaattisesti ns.kalsarikännejä saunan lauteilla ja koko viikonloppu meneekin krapulaa potiessa, kunnes taas voi korkata seuraavan tölkin.
En ole aikoihin jaksanut puhua lisääntyneestä oluenjuonnista, sillä hän hermostuu ja vakuuttaa voivansa lopettaa, jos haluaa. Aika ajoin hän onkin juomatta jokusen päivän, muttei koskaan ole kestänyt viikkoa ilman olutta. Jääkaappiin ilmestyy aina six pack olutta, ne eivät vaan enää ole 0,33 cl tölkkejä vaan puolen litran tölkkejä. Työnsä hän on hoitanut käsittääkseni tunnollisesti, mutta epäilen vahvasti, että hän on aamuisin edes ajokunnossa. Viikonloppuisin suorastaan pelkään, että missä kunnossa hän oikeasti on, kun hän istuu rattiin. Hän sai sukulaisiltaan jonkinlaisen alkometrin, joku tuntuu olevan se mittari, minkä perusteella lähdetään liikkeelle. Epäilen, että tuo mittari pitää paikkansa. Humaltuneena hänestä tulee erittäin tunteellinen ja miesten kanssa jopa agressiivinen, hän on suorastaan huumorintajuton ja usein on tilanteita, missä saan olla vällien selvittäjänä ja tilanteen rauhoittajana.
Tunnistan hänestä monia alkoholistin piirteitä – kieltäminen, vakuuttelu ja ainainen repsahtaminen. Myös uniapnean oireita hänellä on ja usein nukunkin sohvalla, sillä hän kuorsaa erittäin kovaa, etten saa nukutuksi. Olemme molemmat usein väsyneitä, myös myöhään valvomisen takia, mutta varmasti hänen kuorsaaminen ja hengityskatkokset vaikuttavat molempien unen laatuun. Hän nukkuukin usein töiden jälkeen sohvalla – saattaa nukkua koko illan ja herätä mennäkseen sänkyyn nukkumaan. Hänellä on usein vatsa aivan vedellä ja iho reagoi aurinkoon tulemalla näppyläiseksi. Hän on hiljalleen lihonut ja iho kasvojen ja kaulan alueella on pöhöttynyt.
En jaksaisi katsoa vierestä, kun toinen tuhoaa itseään ja terveyttään, vähättelee juomistaan ja elämäntapojaan (epäsäännölliset ja epäterveelliset ruokailutottumukset). Koen, etten jaksa yksin hoitaa taloutta sillä aikaa, kun toinen rentoutuu saunassa, katsoo televisiota oluttölkin kanssa tai nukkuu sohvalla. Koen, että hän on välinpitämätön ja sulkeutunut; emme puhu kuin säästä. Haluaisin patistaa hänet uniapnea tutkimuksiin sekä otattamaan maksa- ja munuaisarvot, verensokerin, kolesterolin, verenpaineen jne mutta hänen mielestään lääkärissä käynti on naisten hömpötyksiä. En tiedä miten saisin hänet tajuamaan tilanteen vakavuuden. Että olen tosissani ja oikeasti huolissani hänestä.
Mielestäni tilanne on jatkunut jo liian pitkään, häpeän oluttölkkivuorta mikä asunnostamme ja kellaristamme löytyy, samoin niiden viemistä kauppaan. Luultavasti en pysty häntä auttamaan, vaan hänen pitää auttaa itse itseään. Silti koen, että jos muutan pois ja keskityn omaan elämääni, hylkään hänet ja pahennan hänen juomistaan. Mikä olisi järkevin ratkaisu? Haluaisin muuttaa omaan kotiin, missä minun ei tarvitsisi katsoa humalaista vätystä, välttää tiettyjä puheenaiheita etten ärsyttäisi häntä liikaa. Tunteet ovat hiljalleen kuolleet, jäljellä on inhotusta ja ärsyyntyneisyyttä, sääliäkin. Mutta päälimmäisenä on itsekkyys, etten halua elää tällaista elämää. Miten asian hänelle kertoisin?
– alkoholistin avopuolisko
Vastaus:
Hei!
Kiitos viestistäsi. Kehoittaisin sinua suuntaamaan katseet nyt itseesi ja suunnittelemaan omaa elämää, jos ja todennäköisesti kun miehesi ei halua tehdä mitään alkoholiongelmansa voittamiseksi. Neuvoisin nyt, ettet siivoaisi enää miehesi juomisesta koituvia jälkiä viemällä esim. tyhjiä tölkkejä kauppaan. Miehelläsi on oikein hyvät olosuhteet juoda, jos sinä kiinnität kaiken huomion hänen juomiseen ja sitten siivoat hänen jälkensä. Suuntaa katseet itseesi. Hae itsellesi apua vaikkapa Al-Anonista tai Avominnen läheisohjelmasta. Kun sinä pääset eroon tästä alkoholismin tuottamasta ”sykkyrässä” elämisestä niin miehelläsikin on silloin mahdollisuus nähdä oman juomisen aiheuttama tuhoon johtava kehitys.
Ota asiat puheeksi miehesi kanssa. Kerro asiat niin kuin ne ovat, romauta kulissit. Älä uhkaile enää vaan kerro, että olet suunnittelemassa omaan kotiin muuttamista, sillä et jaksa enää elää alkoholille menetetyn ihmisen rinnalla. Kerro, että sinun on pelastettava itsesi. Älä peittele ongelmia ystävillesi tai lähipiirillesi vaan kerro heillekin totuus miehesi juomisesta. Salailu auttaa aina vain juomista ja sairautta etenemään.
Lue tietoa alkoholismista ja läheisriippuvuudesta ja tule joko miehesi kanssa tai yksin vaikkapa Avominnen luennolle. Kukaan ei ole vastuussa sairastumisestaan, mutta jokaisen on vastattava omasta toipumisestaan. Autat häntä siis parhaiten auttamalla itseäsi. Jos miehesi tekee valinnan lähtemällä hoitoon niin sitä kannattaa tukea.
Kaikki muu on selittelyä juomisen jatkamiseksi. Vaadi konkreettisia toimenpiteitä, sillä juova alkoholisti on selittelyn mestari. Kumppanisi oirekäyttäytyminen on kuin alkoholismin oppikirjasta. Hän on sairauden vanki ja sairaus muuttaa hänen persoonallisuuttaan. Muista se ja koita antaa anteeksi itsellesi ja miehellesi. Hänelläkin on mahdollisuus toipua sairaudestaan ja suosittelen siihen aina mahdollisimman tehokasta hoitoa, jotta elämänlaadulla olisi mahdollisuus muuttua nopeasti ja radikaalisti parempaan suuntaan.
Voimia ja jaksamista,
Mika Arramies
Kysymys päihderiippuvaiselta:
Olen 36-vuotias mies ja alkoholi on muodostunut elämässäni ongelmaksi. Teen myyntityötä, johon liittyy aika ajoin matkustamista. Sain esimieheltäni huomautuksen liiallisesta humalatilasta tilanteessa missä minun olisi pitänyt olla selvinpäin. Tarvitsisin hoitoa. Olen ollut hoidossa A-klinikalla sekä saanut Antabusta ja Revia nimistä lääkettä, mutta ei niistä tunnu olevan mitään apua ongelmaani.
Olisiko Avominne minulle oikea hoitopaikka ja miten asiassani pitäisi edetä?
Vastaus:
Avominne sopii todennäköisesti sinulle. Meillä on myös myyntityönsä takia paljon matkustavia hoidossa ja olemme sovittaneet yhdessä hoidon aikatauluja töiden aikatauluun. Olisi tärkeää, että kalenterissasi olisi tilaa illan terapioille ensimmäisten 2 viikon aikana sillä alun intenssiivisyys on lähes välttämätöntä hyvän tuloksen saavuttamiseksi. Olisitko ystävällinen ja tutustuisit perushoito-ohjelmaamme.
Hoito-ohjelmaamme kuuluu potilaalle annettavaa terapiaa yhteensä n. 55-65 tuntia (5-6vkoa/3krt vkossa) sekä jatkohoito oman hoidon käyneiden kesken. Läheisille tarjoamme infon sairaudesta, läheisviikonlopun ja jatkohoidon omassa ryhmässä. Sovitamme annettavan terapian työaikataulujen kanssa niin, että ”väliin jääneet” tunnit siirretään myöhemmin pidettäviksi siten, että perushoitojakson tuntimäärä täyttyy.
Ottaisitko yhteyttä minuun puhelimitse 044 256 3400 niin keskustellaan järjestelyistä lisää.
Ystävällisin terveisin,
Mika Arramies
Kysymys päihderiippuvaiselta:
Olen fyysisesti hyväkuntoinen, keski-ikäinen nainen. Olen käyttänyt alkoholia nuoruudestani lähtien ja lähes ensimmäisellä kerralla huomasin, että kontrolli menee ja juon itseni sammumispisteeseen saakka. Joten tapanani onkin olla pitkiäkin aikoja juomatta enkä tietenkään raskauksieni (2) aikana käyttänyt lainkaan alkoholia. Mistä olen nyt huolestunut, niin juomiseni tahti on kiihtynyt ja vaikka kuinka olen päättänyt viimeisen puolen vuoden aikana raitistua kokonaan, minut yllättää viimeistään kahden viikon kuluttua edellisestä juomisesta hillitön halu humaltua, joka tuntuu vievän täysin mennessään.
Työskentelen itse hoitoalalla ja olen korkeasti koulutettu, pätevä ja tunnettu työntekijä, mutta jollakin tapaa äärimmäisen pulassa alkoholinkäyttöni kanssa. Häpeän ja tunnen syvää syyllisyyttä. Minulle on ominaista juoda yksin kotona, ns. päiväkännit esim lauantaina tai sunnuntaina.Poden muutaman päivän selkeää masennusta juomiseni jälkeen, joka helpottaa, kun aloitan ”uuden raittiin elämän”, joka katkeaa taas känneihin.
Kysyn, miten ja mistä päästä lähtisin liikkeelle, jotta saavuttaisin tavoitteeni, mikä on täysraittius. Kiitän vilpittömästi, mikäli saan jotain vinkkejä tai neuvoja.
Vastaus:
Kiitos hyvästä ja tärkeästä kysymyksestäsi. Olet tyypillinen alkoholisti. Alkoholismin voi määritellä lyhyesti niin, että kontrollikyky juomisen suhteen on mennyt joko osittain tai sitten kokonaan ja haitoista huolimatta käyttö jatkuu. Sairaus on etenevä ja säilyy keskushermostossasi koko elämäsi ajan. Paluuta jatkuvaan kontrolloituun ”sosiaaliseen käyttöön” ei ole vaan kyky hallita juomista on mennyt.
Minun ei tarvitse edes kysyä, onko sinulla suvussa alkoholismia, sillä kuten kerroit, heti ensimmäisistä juomiskerroista lähtien on alkoholi maistunut sinulle erittäin hyvin. Perimme alttiustason sairastua alkoholismiin ja sinä olet perinyt, samoin kuin n. 70% kaikista alkoholisteista valmiin hermostorakenteen vastaanottamaan päihteet ”sinne kuuluvina”. Tarvitsemme sairauden puhkeamiseksi ja toteamiseksi aina etanolia (alkoholia) joka todellisuudessa on keskushermostomyrkky.
Jotkut ihmiset sairastuvat ennemmin ja jotkut myöhemmin, kun he altistavat hermostoaan tälle myrkylliselle aineelle. Sairauden puhkeamiseen tarvitaan siis aina alkoholia ja puhkeamisen nopeuttamiseen geneettistä alttiustasoa. Hermostorakenteemme ja genetiikka eivät ole mikään stabiili tila vaan niiden on reagoitava ympäristötekijöihin, jota on myös juomisesta aiheutuva jatkuva stressi hermosolutasolla.
Hermosto on joustava ja niinpä se sopeutuu lopulta etanolilla toimivaksi koneistoksi. Tällöin ihmisen juomista ja juomattomuutta leimaa pakonomaisuus ja sairaus aiheuttaa mm. masennusta, unettomuutta, bipolaarisia häiriöitä sekä ahdistuneisuutta (mm. paniikkihäiriö). Tällöin tehokkain ja elämänlaatua ratkaisevasti parantavin hoito on täysraittiuteen tähtäävä 12-askeleen hoito.
Täysraittius ei tarkoita ainoastaan sitä, että ollaan juomatta sillä itsekin kuvailit kuinka siinä käy. Täysraittius tarkoittaa sitä, että tunne-elämä on eheytynyt ja käsittelee niin hyvät kuin huonotkin asiat ilman tunteita puuduttavaa kemiaa. Elämä otetaan raakana ja eletään ”normaali-ihmisen” elämää plus-merkillä varustettuna, sillä raitistuakseen on ihmisen käsiteltävä elämän kokemuksensa, saatava tietoa millaista sairautta hän sairastaa ja toivuttava.
Tällaista prosessia ei moni ”normaali-ihminen” käy läpi koskaan elämänsä aikana. Elämän kovat kokemukset ovat kuitenkin se vahva pohja, jonka varaan uusi elämä voi rakentua. Alkoholismi sairastuttaa usein myös läheiset, jolloin hekin käyvät samantyyppisen eheytymisprosessin läpi. Kun alkoholismi saadaan hoidettua niin sen oireena olleet ”mielenterveysongelmat” katoavat lähes kaikilta. Ei ole enää mitään mikä aiheuttaisi masennusta ja jos on, se käsitellään ja poistetaan elämästä.
Pidättäytyminen päihteistä on siis välttämätöntä sillä alkoholismi on allergiatyyppinen, krooninen, ennenaikaiseen kuolemaan johtava aivosairaus. Pienen pieni ryyppy on liikaa, koska sen jälkeen rekka-autollinen on liian vähän. Tunne-elämän toipuminen ja elämänlaadun radikaali paraneminen onnistuu parhaiten hyvätuloksisissa hoitopaikoissa.
Voit ottaa minuun yhteyttä myös puhelimitse 044 256 3400. Katsotaan sinulle paras mahdollinen hoitopaikka heti, kun haluat saada asiat kuntoon.
Ystävällisin terveisin,
Mika Arramies
Kysymys läheiseltä:
Hei!
Vanhempamme olivat aloittaneet minun ja sisarukseni ollessamme pieniä viininjuonnin viikonloppuisin, koska siihen 70-luvulla oli tapana juhlia ystävien ja heidän perheiden kanssa. Viinipulloja meni ensin muutamia ja vuosien kuluttua aina 4-6 pulloa per viikonloppu. Juominen oli aina mukana kuvioissa myös lomilla ja me lapset häpesimme horjuvia vanhempiamme. Kun olimme murrosikäisiä, suutuimme vanhempien käytöksestä, mutta isämme puolusti äitiämme. ”Emme koskaan ole poissa töistä juomisen takia”. Myöhemmin, noin 20 vuoden jälkeen äidilläni todettiin maksakirroosi, muttei koskaan kertonut siitä meille lapsille. Sukulaisten mukaan hän häpesi asiaa niin hirveästi (sen ymmärrän oikein hyvin). Tämän yhteydessä hän raitistui täysin, koska halusi vielä elää. Muutamia vuosia myöhemmin hän kuoli syöpään.
Jäljelle jää sureva isämme, joka hukkuu alkoholin avulla suruun. Alkoholinkäyttö on muuttunut jokapäiväiseksi (noin 1 – 1½ six packia päivässä). Aina olen yrittänyt sanoa hänelle, että tissuttelu ja kaljanjuonti eivät nyt enää käy, koska isämme sairastelee myös paljon. Yhteydenottomme kärsii myös koko ajan: puhelut tyssäävät helposti lyhyeen, jos isämme on humalassa. Sanoin, että välitämme hänestä niin paljon ja olemme huolissamme hänen tilanteestaan. Kuten alkoholistien tavoin hän selittelee aina, että on ajokunnossa joka päivä ja osaa rajoittaa juomisen iltapäivään. Mitähän tähän nyt voimme sanoa?
Tiedämme, että juominen on aina jokaisen oma valinta ja hän on myös vastuussa sen seurauksista. Isämme (ja edesmennyt äitimme) eivät koskaan myöntäneet olevansa sairaita. Olen itse työstänyt asian ja ymmärtänyt terapiassa, että vanhempiemme juominen ei ole meidän, lasten syytä. Joudummeko kuitenkin katselemaan sivusta, että isämme juo itsensä hengiltä?
Vastaus:
Kukaan ei ole vastuussa sairastumisesta alkoholismiin, eikä kukaan halua tulla alkoholistiksi, mutta alkoholisminsa kanssa voi elää erittäin hyvää elämää, kunhan vain löytää avun ja raitistuu. Päihderiippuvuuteen kuuluu aina kieltäminen ja pelko päihteen jättämisestä. Isäsi oirehtii ja käyttäytyy niin kuin sairaus edellyttää, eikä niin kuin hän itse haluaisi itsensä käyttäytyvän. Minusta on oikein, että kerrotte tunteistanne hänelle, kunhan hän on silloin selvin päin ja varsinkin niin, että kerrotte välitävanne hänestä, ette sairauden oireista. Teidän ei siis tarvitse katsoa sivusta vaan kertoa isällenne asiat niin kuin ne ovat. Tämä helpottaa myös isänne mahdollista havahtumista sairauteensa
Kutsun teidät ja mielellään isännekin Avominnen luennolle: ”Mitä alkoholismi on?”. Tietoa luentojen ajankohdista saatte tästä. Voit myös soittaa minulle 044 256 3400, jos haluat jutella asiasta lisää.
Ystävällisin terveisin,
Mika Arramies