Tarina Avominne klinikoista ja yrittäjyydestä
Avominne klinikat palkittiin 28.9.2018 Kanta-Helsingin Yrittäjien Vuoden yritykseksi reilun 1700 yrityksen joukosta. Se oli erittäin iso kunnia meille ja näyttö siitä, että yrityksemme pitkäjänteinen työ riippuvuussairauksien tuloksekkaassa hoidossa on huomattu ja noteerattu. Tämä oli minulle henkilökohtaisestikin todella iso kunnia. Nousee arvostuksessa ainakin samalle tasolle Suomen Kuvalehden ”Hän” jutun kanssa…. Tuntui hyvälle, kun jutun kirjoittanut Susan Heikkinen otti kesällä 2010 yhteyttä ja kertoi seuranneensa pari vuotta tekemisiäni ja kysyi, voisiko minusta tehdä jutun Suomen Kuvalehteen? Muistan tähän juttuun liittyvän hetken vuonna 2010, kun olin muuttanut Rovaniemelle ja laittanut sinne Avominne klinikan pystyyn. Olin saanut kutsun tulla luennoimaan Helsinkiin Herttoniemen aluesairaalan hoitohenkilökunnalle. Luentoni aiheena oli päihderiippuvuus sairautena ja mm. siihen liittyvä perinnöllisyys. Ja kun tulin luennoimaan Herttoniemeen, oli entiseen Terveyskeskukseen rakennettu lisäsiipi ja minut ohjattiin sen lisäsiiven uloimpaan koulutustilaan. On vaikea olla näkemättä johdatusta elämässä, kun sain aloittaa luennon koulutustilan ikkunan vierestä sanoilla: ”Tuossa 10 metrin päässä join ensimmäisen kerran”.
Myöhemmin syksyllä 2010, kun ajoin Helsingissä Itäväylää pitkin, näin Kulosaaren kohdalla tienvieressä valtavan kokoisen Suomen Kuvalehden mainosjulisteen. Julisteessa oli silloisen pääministeri Matti Vanhasen kansikuva, jossa hän katsoi ylöspäin kohti yläotsikkoa, jossa luki: ”Yhden miehen sota viinaa vastaan”. Minä olin tuo ”yksi mies”. Se oli mieleenpainuva hetki, vaikka oikeasti en ole viinan vastustaja vaan päihdesairauden hoitaja. Ensimmäiset humalat join tosiaan Hertsikan urheilukentän eli ”Urtsikan” vieressä Laten kanssa. Laten isä oli Alkon laboratorion AA (alkoholia suosivat) ja ANA (alkoholia hylkivä) -rottakantojen kehittäjä, kansainvälisesti erittäin arvostettu alkoholitutkija Kalervo Eriksson. Hän osoitti rottakantojen kehittämisellä periaatteessa epigenetiikan lait eli kun stressaa hermosolurakenteita liuotinaineella (etanoli, alkoholi) tarpeeksi pitkään, hermosolu on evoluutiobiologisessa ”sopeudu tai kuole” tilanteessa. Hermosolujen sisällä tapahtuva geenituotanto reagoi ja sytyttää genetiikkaa, joka antaa solukolle, hermostolle koodit/ ohjeet rakentua kestämään etanolialtistusta ja loppujen lopuksi tarvitsemaan sitä. Tämä hermostorakenne tai osia siitä siirtyy myös perimässä tuleville jälkipolville ja näkyy mm. ensipäihdekokemusten supereuforiassa, keillä alttiustaso on voimakasta. Jäädään tunnetasolla koukkuun heti ja päihteiden käytön alettua sairaus alkaa etenemään hermoston lisäksi käyttäytymisen tasolla ja se johtaa hoitamattomana yleisesti ennenaikaiseen kuolemaan. Epigenetiikka oli rottakantojen kehittämisen aikaan käsitteenä vielä tuntematon. Otin sen itse mukaan tekemääni holistiseen päihderiippuvuuden sairauskäsitteeseen vuonna 2006. Kuin ”sattumalta” ekan kännin kaverini Laten faijan kehittämät rottapopulaatiot pääsivät myös ja vieläpä itseoikeutetusti kunniapaikalle tukemaan sairauskäsitysteoriaani. Sairauskäsitys jonka tein raitistumiseni jälkeen noin viiden vuoden kovan itseopiskelun jälkeen, oli aikanaan Pohjoismaiden modernein. Ehkä se saattaa olla sitä holistisuudessaan vielä tänäkin päivänä. Sairauskäsitys löytyy Avominnen kotisivulta neljällä eri kielellä.
Syy miksi raitistuin marraskuussa 2000 ja perustin lopulta ensimmäisen Avominne klinikan Tampereelle vuonna 2005, oli tieto ja osaava ammatillinen, vaikuttava 12 askeleen hoitomalli, jossa läheiset otettiin mukaan hoitoprosessiin. Olin ajautunut päihdesairauteni, toimimattomien ja heikkotuloksisten hoitojen kautta jo hyvin lähelle kuolemaa. Olin yrittäjä, perhefirman toimitusjohtaja ja kahden ihanan tytön isä. Olisin ollut kuollut juoppo ilman hyvää hoitoa. Hoito teki minuun vaikutuksen ja laittoi pohtimaan syytä, miksi ihmiset eivät saa Suomessa tällaista hyvää hoitoa sairauteensa vaan kuolevat siihen? Suomessa oli vuosituhannen vaihteen aikoihin 20 kertaa suurempi alkoholikuolleisuus kuin Islannissa, minne Minnesota-malli tuli Pohjoismaista ensimmäisenä Nato-joukkojen mukana jo 50-luvun alkuvuosina. Kun pääsin hoidosta, keskityin ensimmäiset puoli vuotta oman raittiuden hoitoon ja arjen opetteluun päihteettä. Keväällä 2001 otin ensimmäiset tutkimukset ja kirjat käsiini ja aloin opiskelemaan päihderiippuvuussairauksien mekanismeja ja toimivia hoitometodiikkoja holistiselta kantilta. Opiskelu oli intensiivistä, lähinnä työpäivien jälkeen, olin todella uupunut. Alkoholismini ja liuotinaineen pakonomainen kittaaminen veivät minut niin lähelle kuolemaa, että ellen olisi saanut sairauteeni nähden riittävää apua, olisin kuollut kahden vuoden sisään, noin 36-37 vuotiaana, työssäkäyvänä yrittäjäisänä. Vatsani, sisäelimeni, menivät juomisen takia todella heikkoon kuntoon, keliakia puhkesi, ravintoaineet eivät imeytyneet, olin jatkuvassa pienessä lämmössä, voimakas tulehdustila päällä ja väsymysoireyhtymän ikeessä. Vuosien alkoholismini tuoma unettomuus, ohutsuolen nukan vauriot ja krooninen kortisolisuihku aiheuttivat minulle väsymysoireyhtymän, jonka tuoma uupumus kesti kovana reilu neljä vuotta raitistumisen jälkeenkin. Uupumuksen pohjasta vuonna 2004 joulukuussa, minulla meni siitä toipumiseen vielä toiset neljä vuotta. Aika monesta rankasta asiasta minulla onkin jo toipumiskokemus: Psykoosi 23 vuotiaana, loppuvaiheeseen edennyt alkoholismi, väsymysoireyhtymä ja sen tuottama krooninen uupumus, syöpä (melanooma2009). Kun olen auttamisalalla, missä omakohtainen toipuminen sairaudesta ja sen mukana käsitellyt kokemukset auttavat muita, vielä sairaana olevia voin todeta, että sitä pystyy antamaan vertaistukea aika monessa tilanteessa ja tuntemaan oikeaa empatiaa näitä edellä mainittuja sairauksia sairastavia kohtaan. Empatia on kykyä asettua toisen ihmisen asemaan ja sympatia periaatteessa kuvitella sitä. Jos et ole itse kokenut asiaa, et välttämättä voi oikeasti tietää, miltä toisesta tuntuu tai mikä olisi hänelle parasta.
Suomessa päihderiippuvuussairauksiin liittyy olennaisesti tabu. Asioista vaietaan ja päihdesairauteen kuolleet taputellaan äkkiä kirkkomultiin. Tämä tabu asiaa ja aihetta kohtaan selittyy sillä, että päihdesairaus on todellakin tappanut monen läheisen, lapsen, kumppanin, siskon, veljen, isän tai äidin, serkun, tai ystävän. Miksi? Useinmiten siksi, että ihminen ei ole saanut meillä riittävää hoitoa (Perustuslaki 19§ 3.mom) sairauteensa nähden.
Hyvät poliitikot, kuntien sekä valtion virkamiehet: Päihderiippuvuus ja sen läheisille sekä yhteiskunnalle aiheuttamat vahingot on laskettavissa useissa miljardeissa (n. 6-8mrd. eur) per vuosi, henkisistä kärsimyksistä puhumattakaan. Yhteiskunnassamme olisi jo korkea aika saattaa Päihdepalvelujärjestelmä kuntoon, vähentää ihmisten kärsimyksiä ja suunnattomia taloudellisia menetyksiä. Olen ajanut Sotessa valinnanvapautta päihdepalveluita koskien (Kauppalehti Option haastattelu). Olisi tärkeää ymmärtää, että valinnavapaus tarkoittaa eriarvoisuuden poistamista tai vähentämistä esimerkiksi hyvään hoitoon pääsyssä ja siksi sitä kannattaisi ajaa myös puolueiden, jotka profiloituvat heikommassa asemassa olevien ihmisten edunvalvojiksi. Nyt vähävaraisempi kuolee päihderiippuvuuteensa saamatta riittävää hoitoa ja avun tarve yhteiskunnassamme olisi valtava. Emme saisi suojella toimimattomia rakenteita vaan vaatia palveluilta vaikuttavuutta ja läpinäkyvyyttä.
Alun pohjustuksesta tähän yritys/ yrittäjäpalkintoon. Aloitin yrittäjänä vuonna 1989 perhefirmassamme, jossa aluksi olivat osakkaana itseni lisäksi isäni, äitini, siskoni ja veljeni. Olen todella kiitollinen ja iloinen, että olen saanut tehdä töitä rakkaiden läheisteni kanssa. Perhefirma, yrittäminen ja yhdessä 90-luvun laman yli pääseminen on se pohja, jolle Avominne klinikoiden idea ja yrittäjyys on perustunut. Olen työntekoon tottunut, työkulttuurissa kasvanut, arvostan ja tykkään tehdä töitä. Ja kun yritystä viedään eteenpäin niin yrittäjä on usein se pienipalkkaisin työntekijä yrityksessä, jos tehtävät työtunnit otetaan huomioon. Itsestä sekä jaksamisesta on pidettävä jatkuvasti hyvää huolta.
Alussa kirjoitin johdatuksesta Herttoniemen luentopaikan suhteen. Nyt, samana päivänä jolloin vastaanotin illalla Helsingissä Yrityspalkinnon, oli tilaisuus jonne minut oli kutsuttu esittelemään Avominne klinikoiden palveluja. Paikka oli Tampereella entisen Finlaysonin tehdaskiinteistössä. Kiinteistö on sama, missä kirjapainoalan perhefirmamme toimi yrittäjyyteni alkuvuodet 89-92. Sieltä Finskun uumenista 1989 lähtenyt, kohta 30 vuoden yrittäjyysmatka huipentui yritys- ja yrittäjyyspalkintoon saman päivän iltana Helsingissä. Täytyy sanoa, että tunne ja muistotkin tästä matkasta hiljensivät minut siellä Finlaysonin uumenissa. Kiitollisuus, nöyryys, ilo, mutta myös liikutus valtasi mieleni. Elämä näyttää ja osoittaa sen, milloin olet oikealla polulla.
Yhtäkaikki, yrittäjä ei yksin pysty tekemään isoja ja kaikkia asioita. Se, että sinut huomioidaan asioittesi ja työsi kautta vaikkapa Suomen arvostetuimmassa lehdessä henkilöhaastatteluineen, ei tuo tällaista yritys/ yrittäjäpalkintoa. Sen tuo kaikki ne ihmiset, jotka edesauttavat tätä työtä omalla panoksellaan yhdessä ja ympärillä. Haluankin kiittää perheeni omat tyttöni mukaan lukien lisäksi kaikkia niitä jotka ovat edesauttaneet Avominnen ja tämän tärkeän asian eteenpäinviemistä, jokaista Avominnen potilasta, läheistä ja perhettä. Heidän toipumisessaan on tämän työn suola. Kiitos Tuulikki Hakkaraiselle, että tulit apuun tietoa ja kokemuksia nivovan Viimeinen pisara -kirjan kirjoittamisessa ja sen kansiin saattamisessa. Ilman hyvää tiimiä eli henkilöstöä nämä toipumiset eivät onnistuisi. Olen suunnattoman ylpeä ja iloinen siitä, että saan tehdä töitä tällaisen ammattilaistiimin kanssa kuin meillä Avominnessä nyt on. On aivan sama mille Avominne klinikalle apua tarvitseva hakeutuu; Helsinkiin, Riihimäelle, Lahteen, Tampereelle, Kokkolaan tai Ouluun. Jokaisessa paikassa ihmistä vastaanottamassa on raudanluja, oman toipumiskokemuksenkin omaava, sote- ja Avominnekoulutuksen saanut ammattilainen. Kiitos teille henkilökunta. Ja iso kiitos Kanta-Helsingin Yrittäjille ja Outille tästä palkinnosta ja meidän huomioimisesta. Saimme tästä sellaista buustia, että meistä tullaan kuulemaan jatkossakin…hyvää 🙂 www.avominne.fi
Mika Arramies, Avominne klinikoiden toimitusjohtaja
#avominne #päihderiippuvuus #läheisriippuvuus #peliriippuvuus