Läheisriippuvuus, mitä se on?
Kuuntele Yle Areenalta: Läheisohjaaja Virpi Karhu Sunnuntaivieraana puhumassa läheisriippuvuudesta 31.1.2016
Virpi Karhu: Pullopostia Avominnestä – Läheisriippuvuudesta voi toipua (PDF).
Avominnen tj. Mika Arramiehen kirjoitus siitä, miten läheisriippuvuus voi oirehtia työelämässä: Ryhmädynamiikasta työelämässä -työpaikka vai näytelmäkerho?
Lue läheisohjaaja Tuula Kiiskisen haastattelu Aamupostissa – 30 vuotta kestäneen päihderiippuvuuden selättänyt Tuula: ”Ajattelin, että joko raitistun tai kuolen”.
Läheisriippuvuus
LÄHEISRIIPPUVUUS JA SEN HOITO AVOMINNESSÄ
Läheisriippuvuuden käsite ilmestyi käyttöön 70-luvun lopussa useissa eri hoitokeskuksissa Minnesotassa, joka on päihdehoidon ja erilaisista pakko-oireisista häiriötiloista (eli addiktiosta) kärsiville tarkoitetun 12 askeleen toipumisohjelman ja hoitolaitosten ydinaluetta.
Alunperin käsitettä käytettiin kuvaamaan sellaista henkilöä tai henkilöitä, joiden elämään vaikutti se, että he olivat sitoutuneet päihteiden väärinkäyttäjään. Päihderiippuvuuteen sairastuneen henkilön puolison, lapsen tai muun läheisen havaittiin kehittäneen epäterveitä selviytymiskeinoja reaktiona tuon toisen henkilön päihteiden väärinkäytölle.
Läheisriippuvuutta on eri asteista ja se käsitetään monin eri tavoin. Ongelma siitä tulee silloin kun se vaikeuttaa/rajoittaa omaa ja muiden elämää.
Päihdeperheiden lisäksi muutkin toimintahäiriöiset perheet voivat sairastuttaa jäsenensä; ahdasmielinen uskonto, työnarkomania, perfektionismi, insesti, mielen sairaudet, vanhemman hylkääminen (fyysinen tai emotionaalinen), vanhempien läheisriippuvuus jne.
Ihminen, on hän sitten lapsi tai aikuinen, kadottaa ilmiön läheisyydessä omaa persoonallisuuttaan saaden luonteenpiirteitä, jotka auttavat häntä elämään tässä epäterveessä ympäristössä. Näitä luonteenpiirteitä on esimerkiksi; ylikehittynyt vastuuntunto, kontrollointi, mielistely, ylihuolehtiminen… Muita läheisriippuvuuden oireita ovat; hylätyksi tulemisen pelko, huono itsetunto, syväjäätyneet eli käsittelemättömät tunteet, rajattomuus, viha, tukahdutettu tai ylikorostunut seksuaalisuus, kehno viestintä, pakkomielteet, riippuvuus, kielto.
Kohtaamattomina, hoitamattomina nämä oireet estävät elämästä omaa elämää ja vaikeuttavat myös läheistemme elämää. Ikävä kyllä ne siirretään myös sukupolvelta seuraavalle… se mikä ei tule jaetuksi, tulee jonkun kannettavaksi…
Vahinkoja voidaan korjata.
Tuula Kiiskinen
Läheis- ja päihdeohjaaja / Avominne Päihdeklinikka
SE ON MYÖS LAHJA, JOKA ANNETAAN NIILLE, JOTKA SITÄ ETSIVÄT.
Tuula, läheis– ja päihdeohjaaja
Päihteet ovat vaikuttaneet elämässäni lapsuudesta aikuisuuteen. Virtahepo oli jatkuvasti läsnä. Isäni oli väkivaltainen alkoholisti, veli huumeiden käyttäjä ja äiti taas vakavasti läheisriippuvainen. Elin siis toimintahäiriöisessä perheessä ja sen seurauksena sairastuin itsekin läheisriippuvuuteen jo lapsena.
Kun muutin lapsuuden perheestä ja olisi pitänyt itsenäistyä ja ”aikuistua”, ajauduin läheisriippuvuuden mallin mukaisesti henkisesti sekä fyysisesti väkivaltaisen alkoholistin puolisoksi. Loppujen lopuksi kaiken kruunasi vielä se, että sairastuin myös itse päihderiippuvuuteen.
Tänä päivänä saan onneksi tarkastella näitä sairauksia ”toiselta puolen pöytää”. Elämäni suurimmasta käännekohdasta eli raitistumisestani on nyt 12 vuotta aikaa. Toimin tänä päivänä Avominne klinikoiden Riihimäen toimipisteen vastaavana läheis- ja päihdeohjaajana.
Olin kuusilapsisen perheen esikoinen. Vanhempani olivat hädin tuskin aikuisia, kun synnyin. Heillä kummallakin oli kannettavanaan ylisukupolvisia taakkoja omista lapsuuksistaan. Isäni alkoholismi alkoi näkyä siinä vaiheessa, kun aloitin koulun käynnin. Hänen väkivaltaisuutensa, veljien ja äidin pahoinpitelyt, tappelut, monenlaiset raivokohtaukset, irtaimiston hajottamiset sekä öiset pakoretket metsiin ja naapureihin piirtyivät pienen tytön mieleen. Ne kaikki jättivät minuun syvät pelon, häpeän ja syyllisyyden tunteet. Koska vanhempani eivät olleet koskaan emotionaalisesti läsnä, koin jatkuvaa turvattomuuden tunnetta ja siitä oli seurauksena se, että tunne-elämäni säätelytaidot olivat olemattomat.
Etsin apua monelta taholta, tempoilua irti päihteestä ja tuhoisasta suhteesta. Sairaalakeikkoja pahoinpitelyjen tai vieroitusoireiden vuoksi, antabusta, naltreksonia, omavoimaista kuivistelua, paniikkikohtauksia ja delirium. Sain tietoa myös läheisriippuvuudesta mutta omat voimat ei riittäneet ilmiön aukaisuun.
Raskaaksi tulo ja äitiys olivat minulle niin suuria asioita, että niiden voimin sain vihdoin irrottauduttua puolisostani. Muutin 500km:n päähän hänestä ja aloitin uuden elämän tyttäreni kanssa. Jonkin aikaa meni hyvin, mutta päihdesairauden julmuus ja vääjäämätön eteneminen olivat asioita, joihin en voinut itse vaikuttaa. Sairaus jätti jälkeensä valtavan määrän tuskaa ja pelkoa läheisille. Oma fysiikka, tunne-elämä, moraali ja arvomaailma oli revittynä riekaleiksi. Kuusi vuotias tyttäreni otettiin huostaan.
Tuula Kiiskinen
Läheis- ja päihdeohjaaja / Avominne Päihdeklinikka